Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ja ihan kasvot vihasta punaisina hän ukolle koveni. Opetan sinut... Vot nyrkillä opetan sinut... Kelmi, pui hän nyrkkiä ukkopahan nenän edessä. Kuin opetat?... Ah? uhitteli ukko vastaan. Annushka oli paennut pois koko mökistä. Toisen morsianta lyöt. Eh sinä rajasuutari!... Eh, kiristelihe punaiseksi vihastunut Iivana ukolle hampaitansa, valmiina tarraamaan niskaan.
Onko tie loppunut? kysyi poika niin tyhmännäköisenä katsellen, että se missä muussa tilanteessa tahansa ehdottomasti olisi pakottanut nauramaan. Ellemme kohta tule torpalle, niin panen sinut poikkiteloin satulaan ja annan maistaa koivurieskaa, jatkoi vihastunut kreivi. Torpalleko? toisti poika. Mahtaisikohan olla torppa, joka näkyy tuolta puiden välitse?
Muistaako hän nyt vihdoinkin, että hänellä on lapsi mutisi vihastunut palvelija niin kovaa, että isäntä kuuli selvään sanat ja ne antoivat hänelle paljon ajattelemisen aihetta, kun hän kulki tietään koettaen astua Margyn askelien mukaan. Kuinka usein olikaan tuo pienokainen jätetty yksikseen niinkuin tänään ja ollut lukemattomille onnettomuuksille alttiina kenenkään sitä aavistamatta.
Naomi jatkoi kysymyksiään, kuten vaimon sopii, huolimatta siitä, mitä vihastunut mies piti hänen kysymyksistään. "Minkätähden ette kumpikaan tulleet aamu-rukoukseen ja eineelle?" kysäsi hän sitten. "Meillä oli liian paljo tekemistä", vastasi Ambrose vihaisesti, "ja paitse sitä olimme liian kaukana kotoa". "Hyvin kummallista", sanoi Naomi.
Ukko Hammer, joka akkunan läpi näki, kuinka vuoveri murisi, ymmärsi siitä hyvin, kuinka vihastunut hän oli, vaan siitä ei huolinut; ei aikonut hiuskarvaakaan peräytyä siitä, minkä oli kerta sanonut, vaikka vanha sotilas joka päivä polttaisi naulan tupakkaa. Sillä välin sai Rietrikki enolta tarkkaan tietää mitä isä oli virkannut.
Mutta nyt vasta, tulisesti vihastuneena äsken kerrotun tapauksen johdosta, loukkaantuneen itserakkautensa katkeroittamana, hän vihdoin onnettomana hetkenä päätti näyttää Ludvig XI:lle, ettei mikään vihamies ole niin vaarallinen, kuin vihastunut ystävä ja uskottu mies.
Ollessani kello-sepän opissa muistan sen vielä suhisseen minun korviini pitkin päiväkausia: 'ken sä olet, pieni raukkaseni? ken sä olet, pieni raukkaseni? Muistelenpa vielä sen toisissa tiloissa, kun sen ääni oli kolakka, ja myrsky raivosi vuoren solassa, kohisseen: 'Bum, bum, bum. Lyö hänet, lyö hänet, lyö hänet!" Ikään kuin vihastunut äitini jos tuo minun äitini lienee ollutkaan!"
No nyt Jumala lähetti pillipiiparin, jupisi hän puoli-ääneen, äh, yhä vaan viheltää, jospa jo herkeisikin. No mitä pahaa se on, antaa hänen viheltää, sanoi kestikievari. No, mitä pahaa? intti vihastunut akka; etkö huomaa tunnusmerkkejä? Mitä tunnusmerkkejä? Ettäkö viheltäjillä ei ole rahaa?
KATI VIRTANEN. Yksi asia vielä, tohtori. Te annoitte kerran oksennuspulveria minun isälleni juuri silloin kuin hänen olisi pitänyt kaikista vähimmin sitä saada. Hän tuli heti paljon sairaammaksi ja oli kovin vihastunut teihin. Minä olen ehkä näyttänyt mielestänne kovin tuhmalta, mutta päätin jollain tavalla kostaa isäni puolesta. Hyvästi!
Korjaa luusi täältä tuossa tuokiossa ... pian ... pois, in Gehennam!... Ja vimmastuksissaan nakkeli vihastunut vanhus jesuiitan päälle mitä käsiinsä sai: kirjoja, papereita, musteastian, hietarasian, sellaisella raivolla, että rohkea munkki jo hämmästyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät