Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
»Jos suvaitsette, herra kenraali, niin voin sanoa», vastasi Dalgetty, »että niinä viikkoina, jotka haavani parantamista varten vietin heidän seurassaan, täytyi useammat kerrat muuttaa paikasta toiseen; sillä Argyle yritti monesti saada jälleen käsiinsä tämän upseerin, jota te, herra kenraali, olitte luottamustoimella kunnioittanut.
Maanantai aamuna, jolloin heidän piti matkustaa kotihinsa, oli hän vaan tyyneesti iloinen, järjesti itse kaikki ja lohdutteli hellästi katkerasti itkevää vaimoansa. Koko illan ja seuraavan pitkän yön vietin syvässä, toivottomassa surussa ja päätin seuraavana päivänä mennä katsomaan Susannaani, lemmittyäni, viimeisen kerran.
Laulu ja soitto, nuo entisenkin pappilan henki ja elämä, levittivät nytkin perheen pyhitettyyn keskuuteen puhtaita tunteita, jaloa hartautta. Laulun kannattajina, paitsi kotiharmoniota, oli perheen neljä keskenkasvuista nuorukaista, jotka olivat nauttineet äitinsä johtoa ja ohjausta. Unhoittumattomat ovat ne iltahetket, jotka tuolla käynnilläni vietin pastori Siipisen perheessä.
"Joko olette kuulleet Spurgeon'ia?" "Te aiotte kai kuulla Spurgeonia?" "Tietysti tulee Teidän Spurgeoniakin kuulla!" "Voitte kiittää onneanne. Hän on vastapalannut Skotlannin ylänkömailta; Te tapaatte hänet oikein virkeänä!" Tänkaltaisia ääniä tunkeutui korviini jo ensimmäisenä päivänä, minkä Lontoossa vietin.
Vietin yön vanhan professorin vieraanvaraisessa kodissa. Varhain aamulla oli lähdettävä junaan ja ukko tuli minua herättämään, pitkä kauhtana yllään. Uuni lämpisi ja ulkona oli vielä pimeä. Sill'aikaa kun pukeuduin ja aamukahvini join, istui isäntäni takan ääressä lämmitellen ja sen tulta kohennellen.
Sentähden minun piti vielä viipyä paikoillani. Lukuhaluni ja taivaallisen rauhan etsimiseni tarve yhä vaan lisääntyi. Päiväkaudet lu'in ahkerasti, ja yöt vietin ajattelemalla ja rukoilemalla autuudestani, mutta kaivattua rauhaa omalletunnolleni en saanut.
"Minä vietin", sanoo eräs matkustaja, "tunnin verran aikaa näiden ihmisten tarkastelemisessa ja väitän, että Buschmanin muoto ja tavat ovat enemmän apinan, kuin ihmisen. Varsinkin yksi oli niistä apinamainen.
Ensin opettelihe sillä isäni soittamaan ja minä kohta opin perässä itsestäni, melkein ilman neuvomatta. Pian mielistyin vasta oppimaani yksinkertaiseen taiteeseni niin, että unohdin kaikki entiset lapsuuteni huvit ja vietin kaikki jouto-ajat sävelten maailmassa. Se loi minuun ikäänkun uuden hengen ja kohotti mieltäni aatteellisempiin ajatuksiin.
No, antaa mennä, ajattelin, sinusta ei tule toista kertaa tässä maailmassa kreiviä; voithan edes kerran maistaa, miltä se tuntuu. Niin; ja mitä muuta teitte sitten? Minäkö? Söin ja join ja vietin kissan päiviä. Vahinko vain, että minun täytyi niin pian lähteä sieltä matkaani.
Sairas näkyi hieman toipuvan sen tunnin kuluessa, jonka vietin hänen vuoteensa vieressä. Hän katseli avosilmin ympärilleen, joi vähän raikasta vettä ja sai äkkiä puhevoimankin takaisin. "Kuinka minun laitani on?" kysyi hän sortuneella, vallan muuttuneella äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät