United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Montrose ei tyytynyt siihenkään, koska varovaisuus oli tässä asiassa niin ylen tarpeellinen, vaan vertasi vielä näin hankittuja tietoja niihin, jotka hänen onnistui saada valloitettavan seudun lähimmissä naapuruudessa asuvilta päälliköiltä. Sillä tavoin tultuansa kaikin puolin varmaksi Ranaldin sanojen totuudesta hän päätti lähteä retkelle täydessä luottamuksessa.
Synkät, epäluuloiset ajatukset olivat heränneet hänessä. Hän ajatteli Doraa; hän muisti hänen lumoavan hymynsä, kukoistavat kasvonsa ja täyteläisen vartalonsa. Hän vertasi häntä tuohon kalpeaan, varjomaiseen olentoon, joka äsken oli poistunut hänen huoneestaan. Mutta tunne ei ollut rakkautta hän tunsi kaameaa, jäytävää, tuskallista ahdistusta, jota vastaan hän turhaan taisteli.
Vaikka Englannin miesten ahneus ruuan kimpussa oli siihen aikaan sananlaskuna se on: skotlantilaisilla sananlaskuna näytti englantilaisvierasten syönti kuitenkin aivan mitättömältä, jos sitä vertasi kapteeni Dalgettyn summattomaan ahmimiseen.
Mutta kun katsahdin hänen kasvoihinsa, toivoen niistä kiitollista, onnellista vastausta, säikäytti niitten muoto minua. Hän seisoi liikahtamatta eikä uskaltanut vetää pois kättänsä. Hänen laihtuneissa, vaaleissa kasvoissaan ilmestyi jäykkä, toivoton katse, joka kauhistutti, kun vertasi sitä niitten kasvojen rauhalliseen hymyyn, joihin hänen silmänsä olivat kiinnitetyt.
Tämä syvämielinen mies, jonka nero vaikutti puhdistavasti melkein kaikkein tieteiden kasvantoon, vertasi maailmanhistoriaa yksisilmäseen muinasjättiläiseen Sisilian saarella, nimeltä Polyfemos, niin kauvan kuin sen lehdillä ei puhuta kirjallisuudestakin . Uudempi aika on selkeimmästi ja selkeimmästi ymmärtänyt Bacon vertauksen ja ottanut oppia hänen neuvostansa.
Elatuksestaan ei Pietari nyt enää olisi itse kyennyt pitämään huolta, vaan armeliaat ihmiset toimittivat hänelle mitä hän tarvitsi, ett'ei häntä tarvinnut ruotiin panna. Siitä oli seudun kasvavalle nuorisolle suuri hyöty, sillä hän mielellänsä antoi nuorille hyviä neuvoja, joista monelle on elämässä etua ollut. "Ihmisen hän vertasi kosken aaltoon, joka ajan vuolteessa kuohuu ja riehuu.
Yhdessä kirjan lehdessä oli kirjoitettuna Jumalan lasten nimet; toisessa niitten, jotka eivät pääsisi taivaasen. Minusta oli kuin ei Herra eikä apostolit olisi puhuneet mitään; mutta joka mies, joka tuli aidan eteen, vertasi itse omaa-tuntoansa kirjaan, ja kääntyi sen jälkeen takaisin joko riemusta veisaten taikka tuskasta itkien ja voivotellen.
Boleslav säpsähti. »Anteeksi», sammalsi hän. »En sitä tarkottanut.» Tosiaan ei tämä ollut hyvä alku. Helena pani suunsa suppuun, mutta näytti taipuvaiselta jälleen leppymään. »Oi, tule pois täältä!» pyysi hän. »Minä niin pelkään.» »Mitä?» »No kirkkomaata.» Jälleen värähdytti Boleslavia ivallinen tunne. Olematta itsekään siitä selvillä vertasi hän kaikkea, mitä toinen teki ja sanoi, Reginaan.
Olina oli sitä paitsi edellisenä iltana katuvaisesti kertonut hänelle viimeisestä yhteensattumisestaan kasvattipojan kanssa, ja kun hän vertasi tätä tämän pojan kummalliseen käytökseen tänä aamuna, tuli hän siihen päätökseen, että poika oli syyllinen.
Mutta kaikissa tapauksissa oli erotus suuri, jos vertasi tällaista valkeaa myssyä, lastenkenkiä ja suuritaskuista nuttua siihen Coletten uneksimaan ritarilliseen hovipojan pukuun kiiltonahkasaappainensa ja norsunluisine tikarinensa, jossa hän oli aikonut seurata Byronin Laraan vertaamaansa sankaria kaikkialle.