Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Samansukuinen oli pohjimmaltaan se tunnepohja, joka teki Liisan muiston hänelle niin kipeän tuskalliseksi. Tunnon vaivaksi hän oli sitä itselleen ja rouva Rabbingille nimittänyt, tunnon vaivaksi siitä, että hän muka oli tehnyt niin veristä vääryyttä Liisaa kohtaan hänestä erotessaan. Mutta oliko se sitä? Ja oliko se tunnon vaivaa ollenkaan?
"Onko pitänyt taistella sen kansallisuuden edestä, joka meidän maassa nykyään on?" "Paljon on taisteltu meidänkin maassa sen kansallisuuden eteen, joka meillä nykyään on. Vieraan vallan rinnalla ja sen kunnian puolesta taistelivat esi-isämme kunnialla veristä taistelua ja kostuttivat sydänverellänsä vieraita kenttiä ja tätä maata.
Eikä aikaakaan, niin kokoutuivat edellisistä hurjista kahakoista vielä sailyneet jälleen, jatkaakseen tätä taistelua viimeiseen mieheen asti aivan joen rannalla, koska siellä maa oli vähemmin liukas veristä ja vähimmin kaatuneitten ruumiita jaloissa.
Mutta pianpa sitten puukot heiluisivat, kun tulisi riita siitä, ken saisi peräpuolella sijansa, ja ennen aamua olisi siellä veristä löylyä.» »Mitä tuota kaikkea tarvitaankaan?» sanoi Allan, kavahtaen pystyyn ja rientäen paikalle niin tuikeana kuin hänen tapansa oli. »Onkohan nykyajan gaeleissa pehmeämpi liha ja valkoisempi veri kuin heidän isissään?
"Se on toista", vastasi Martti, ja rouva sai hektorinsa, jonka veristä kuonoa hän suuteli niin että Mari inholla kääntyi toisaanne päin ja Martin täytyi syläistä. Martti pyyti lampaastansa kymmentä markkaa ja kauppias tarjosi alussa vaan neljää.
Mutta hän ei aikonut heittäytyä varomattomaksi tällä kertaa. Kun pommien pauke oli lakannut, alkoi hän kurkistella kadulle. »Kansanjoukko on tulossa takaisin», sanoi hän minulle. »Meidän on päästävä pois täältä!» Me pakenimme käsikädessä veristä katua pitkin liukuen ja kompastellen. Poikkikadulla me saatoimme nähdä vielä muutamia sotamiehiä, jotka juoksivat minkä pääsivät.
Muutamain kauppiasten seurassa kulki Livingstone Tanganjikan rantamailta länttä kohden ja tuli Bambarre nimiseen kauppapaikkaan, Manjuema nimisessä maassa. Liki puolen vuotta täytyi hänen täällä viipyä, sillä hän sai jalkoihinsa ajoksia, joista vuoti veristä märkää kun hän astui.
"Jos hän toivoi toista palkintoa, olisi hänen pitänyt rakastaa jotakuta omasta säädystään". "Sinä et siis aio veristä yönuttua hänen tähtensä kantaa?" sanoi Richard kuningas. "Yhtä vähän", Edith vastasi, "kuin olisin voinut vaatia häntä panemaan henkensä alttiiksi enemmän turhamaisessa kuin kiitettävässä ottelussa".
Kuinka hän varoitti, neuvoi jokaista ihmiseksi luotua olentoa karttamaan lihaa: sanattomien, neljällä jalalla juoksevien taikka kahdella siivellä lentävien veljiemme veristä lihaa. Ja kielsi käyttämästä väkijuomia ja tupakkaa.
HERRA ANTREAS. Tuli ja leimaus! Tuossapa hän onkin. Te puhkaisitte pääni turhan asian vuoksi; sen, minkä tein, sen oli herra Topias minuun pannut. VIOLA. Minusta vait! En pahaa teille tehnyt; Te veditte mua vastaan miekkaa syyttä; Ma haastoin kauniisti, en pahaa tehnyt. HERRA ANTREAS. Jos verinen pää on pahaa, niin olette minulle pahaa tehnyt; vai ettekö pidä veristä päätä minäkään?
Päivän Sana
Muut Etsivät