Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
"Ole vaiti, kyllähän kauppamies jaksaa yhden lampaan maksaa", tuumaili Martti. "Maksaa se tyhjää", epäili Reeta. "Mikäs se on se pakko", sanoi Martti. Sitte täytyi Marin hakea pihasta vasu ja siihen pantiin lammas aivan semmoisenaan kuin se oli. Illemmalla nähtiin sitte Haapapuron rannasta lähtevän pienoisen venheen vesille.
Koko ruumistani vihlaisi, kun muistin, mitenkä olin airo kädessä venheen kokasta hoipertunut suin päin veteen. Mutta mikä minut sieltä pelasti, ja onko tämä talo se...? Tämä on Niskala, ja isä ja se vieras Kalajoen mies teidät henkiin sai. Nyt vasta tunsin hänet talon tyttäreksi. Tämä oli siis se sama talo, jonka väkeä olin eilen ollut häiritsemässä ja pilkkaamassa.
Tervetulemaan vain, jos neiti tyytyy siihen, mitä meillä on.... Olenhan minä ennenkin tyytynyt. No sitten. Lähdettiin. Tytöt istuutuivat kokkaan, toisiinsa kiinni, Söderling ja Kalle istuivat perään. Söderlingska laittoi itselleen mukavan paikan keskelle venhettä ison maston juureen, josta hän venheen kallistuessa saattoi nähdä laidan yli. Laskettiin myötälaitaista.
Mikä ero tämän ja seurakuntani yhteisen voimakkaan veisuun välillä! Nuo ajatukset ja tunteet, joilla oli hyvää aikaa tulla ja mennä minun istuessani siinä toimetonna venheen perässä olivatko ne ensimmäisiä »kutsumuksia», ensimmäisiä herätykseni alkuoireita? En tiedä.
Olivathan tulijat olleet poissa leiristä seitsemänkuudetta päivää, ja monta väärää huhua heidän perikadostaan oli kuulunut sinne, ja päivä päivältä tullut yhä todenmukaisemmaksi heidän pidentyneen poissaolonsa kautta. Vaan leiriä kohti purjehtivan venheen iloinen näky poisti huolet ja pelon.
"Hakisimme tuolta talon rannasta venheen ja ottaisimme tästä suunnan yli joen, sillä tuolta sillan kautta kiertämällä emme sitä pimeässä yössä löytäisi. Tästä kun suoraan menisimme tuonne joen rantaan ja siitä menisimme maalle ja rintamaan kohoaisimme tuonne kankaalle, niin siitä se löytyisi. Se on aivan lähellä tuossa jokitörmän niskoilla... Mitä teemme, lähdemmekö?"
Tapani kiiruhti pirttiin herättämään renkiään, joka ajahutteli pirtin seiniä korsauksillaan; he riensivät yhdessä rantaan ja vetivät venheen ylemmä. Sitten he istuivat törmälle katsomaan tulisiko tulva äkkiä lisääntymään. Hiljaa, tasaisesti, vastustamatta laajenivat Vellamon valtakunnan rajat.
Miehet juttelivat kuin mitä muuta asiaa tahansa. Olisinpa luullut olevan hankalata saada niin iso ihminen väkisin venheeseen. Mikäs siinä, sanoi toinen. Kun kerran venheeseen sai, ja miksei olisi saanut vaikka kantamalla, ja potkaisi venheen koskeen, niin aikapa siinä enää pois hypätä. Vei onnekseen ja pitää. Ovat ennenkin pitäneet. Eikä se ole tässä teossa yksin.
Hän lauloi: Och Herre min Gud hennes, fralla-lalla-la, och Herre min Gud hennes ögon, de sågo på mig, arma fan! Mimmi nauroi niin että heittelehti kuin venheen kaataakseen. Se oli pitkä laulu. Bravo! huusi Mimmi, kun Sakris viimein lopetti. Sakris sanoi: Ei minun ääni ole nyt enää mitään. Mutta ennen..! Siellä ... Hanabölessä se oli ... aivan niin kuin naisen ääni. Se helkkysi niin kirkkaana.
Se tulee tänne päin, siellä on ihan varmaan joku, joka kuuntelee ja katselee. Ruohikko kahahtaa, venheen kokka kolahtaa maahan. Sehän on hän!
Päivän Sana
Muut Etsivät