Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Lauri ilmoitti ett'ei vainajalla ole erikoisia eikä yhteisiä saamisia. Setä Juhon leski sanoi: "onhan talossa paljonkin saamisia". "Ne eivät kuulu tähän; mitä talossa on saamisia, ne ovat minun erikoinen omaisuuteni". sanoi Lauri. Nimismies vaati talon velkakirjat nähdäkseen. Lauri toi esille paksun tukun velkakirjoja. Nimismies silmäeli niitä ja vaaleni.
"Vai niin, nyt ymmärrän miten mamma on näön vuoksi ratkaissut hänen kanssansa ja antaa hänelle velkakirjat." "Niin, luonnollisesti." "Mutta saadaanko hänen vaste-velkakirjansa summan runsaasta osasta takaisin. Sittehän on koko asia hyvällä kannalla." "Ei, minä jätän hänelle vakuutus-asiakirjani ja hän saa kaikki mitä hänelle laillisesti kuuluu.
Muutamia pienempiä oli vanhentuneita, ja niiden suhteen sai hän aihetta useaan kertaan joka erä kuitenkin eri muodossa hiljaa huomauttaa toimitusmiehille, että »jos se vainaja olisi vielä elänyt jonkun vuoden, niin tuon arkun olisi papereineen saanut polttaa, eikä siinä olisi tullut yhtään vahinkoa». Joten siis oli suuri hyvä työ, että Jumala korjasi äijän pois. Velkakirjat loppuivat.
Mene matkaan, Ja näytä oikein tuiman tuimaa naamaa, Kuin karhu ainakin; näet, pelkään, että, Jos joka sulka omaan pannaan siipeen, Vain alaston on linnunpoika Timon, Vaikk' ylväs on kuin Phoenix nyt. Pois matkaan! CAPHIS. Ma menen, herra. SENAATTORI. Ma menen, herra? Velkakirjat mukaan, Ja hoksaa päivänmäärä. CAPHIS. Kyllä. SENAATTORI. Mene! Toinen kohtaus. Sali Timonin asunnossa.
Ja mitä sanoo kylän täysikasvuinen vaimoväki? Tietysti nauraa, surkuttelee taikka häväisee poika parkaa. Hra Nurkkelin'in virka on tosin auki, vaan protokollat ja velkakirjat ovat ruotsia ja niitä on Aatamin vieläkin mahdoton selittää. Todellakin: kotona odottaa tuska, kiusaus ja onnettomuus.
Pitäisi oikein ottaa Kalenius laskemaan velkakirjoja ja katsomaan. Niissä on hyvin monta minunkin tietääkseni, joista ei ole korkoakaan maksettu maailman aikaan. Niiltä pitäisi vaatia edes velkakirjat koroista.» »Saispa kyllä», myönsi vaari. »Velkakirjat koroista!» matki Mikko pilkallinen hymy huulilla. »Se on sama, jos antaisi niille anteeksi koko velan.
»Taisivat olla kaikki?» kysyi kanttori. »Kaikki», myönsi emäntä. »Kaikki? E hei toki!» huudahti Mikko. »Kaikki ne ovat, ei minulla ainakaan muuta ole», vakuutti emäntä. »No älkää nyt piruja... Laittakaa paikalla esiin tänne ne velkakirjat!» »Mitkä velkakirjat?» Samassa tuli Annikka sisään papereita kädessä. »Mitä Mikki nyt huutaa?
En mitään kujetta, en kiertelemistä, en kaartelemista, minä en kärsi, en kärsi, en pienintäkään kiepausta, en kärsi, en kärsi», vakuutteli Jukke päätä puistaen ja uhkasi ottaa Antin lujalle niin pian kun se vaan ensikerran tulee kotiin. Näin kului vuosia kolme. Jukelta oli jo velkakirjat loppuneet yhettömään. Ei ollut niitä enää mistä näytellä kellekään.
Sen tähden oli myöskin turha vaiva herra Shelbyn kuvata hänelle, mitä sanomatonta tuskaa äidille tuottaisi ero lapsestansa, ja vedota vaimoonsa, joka oli mieltynyt pikku Harryyn niin, että piti häntä melkein kuin omana lapsenaan ja joka sen myömisestä hyvin loukkautuisi. Se ei ollenkaan vaikuttanut Haleyhin. Hän uhkasi kokonaan luopua kaupan hieromisesta ja antaa velkakirjat oikeuden haltuun.
»Pidä nyt Siikalahti vähän suutas», suhditti kanttori. »Mitä varten?» »Sitä varten, että näyttäisit vähän ihmiseltä», sanoi Valee. »Sepä nyt kumma on, kun selvästi näkee, että velkakirjat ovat hujan hajan, taitaa osalta olla renkien ja piikainkin hallussa, ja sittenkään ei saisi ottaa selvää se, jonka asiaan tulee! Viisi minä omasta puolestani, mutta lasteni.»
Päivän Sana
Muut Etsivät