Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Enempää ei tarvittu sulattamaan jäätä veljien sydämistä olihan sitä jo kauan kaivertanut se lämmin aurinko, joka valaisi heitä molempia. Nyt avasivat he yht'aikaa sylinsä ja seuraavalla hetkellä sykki rinta rintaa vasten. Kolmas, joka sulki heidät syliinsä, oli heidän isänsä.
Nyt ei enää ollut kysymyksessä itsekäs taistelu omasta toimeentulosta, nyt taisteltiin onnettomain veljien puolesta, ja tämä aatteellinen puoli antoi lakolle ihmeellisen valloittavan voiman, joka kiihdytti tyynneimmätkin mielet.
Mutta he olivat niin varmat siitä, että löytäisivät onnen toinen toisessaan, että kyllä rohkenivat nähdä tuota kovaa ensin, ja sitten antaa toivon lisätä siihen hiukan. Niin he keskenään puhuivat ja miettivät vielä enemmän miten veljien yöllinen jäämatka lienee päättynyt ja miten nyt oli Lukne-talossa laita, ja oli melkein kuin he joka sanalta kuuutelisivat mitä kuului.
Vaikea sitä on luopua omista vioistaankin, sen huomasin silläkin matkalla. Viimeisestä keskievarista ostin pullon viinaa tuliaisiksi kotikylän ystäville. Ajattelin, että tuntuu niin hyvältä, kun saapi vanhojen veljien kanssa siitä ottaa ja muistella kuluneita aikoja. Mutta minun poissa ollessani oli kotikyläni kovin muuttunut.
Mutta sellainen elämä heikentää parhaankin terveyden ja jonkun vuoden kuluttua täytyi hänen jättää kaikki ja vetäytyä maalle, missä hän rupesi hoitamaan isänsä taloutta, sillä aikaa kun äiti oleskeli Kristianiassa veljien takia.
Mutta vaikka hän oli iloisimmassa nuoruudessaan, hän ei kuitenkaan nuoruuden iloa tuntenut, ja kauneus, jonka Jumala oli hänelle suonut, tuli kärsimyksen ristiksi sen sijaan että sen olisi pitänyt olla elämän juhla-ajan koriste. Hän oli mielessään vallan varma veljien tarkoituksesta. Molemmilla oli sama halu ja sama tahto, ja toisella oli yhtä voimallinen käsi häneen tarttuakseen, kuin toisella.
Minun ei tarvitse tässä ruveta kertomaan sitä kauhistusta, minkä Mikon tapaturmainen kuolema koko talon väessä vaikutti. Tarpeetonta on kuvata isän surua, äidin lohduttomuutta, ja veljien katkeraa katumusta ja murhetta. Mutta aika kaikki parantaa ja niinpä olisi epäilemättä meilläki käynyt, ellei Tapanin lohduttomuus olisi tehnyt sen mahdottomaksi.
Sörenin muoto synkistyi päivä päivältä, sillä eihän hän voinut toisten veljien tavalla haudata verkkojen mukana kysymyksen onkeansa järven pohjaan eikä sitte vetää niitä jälleen ylös välkkyvinä kaloina. Muutamat sattumalta lausutut isän sanat hänet vihdoin saivat jälleen työhön ryhtymään.
Kun valvoin hänen luonansa, minä osaksi havaitsin, mimmoista tuskaa hän oli kärsinyt luostarissamme Erfurtissa. Hän muisti syntejänsä ja pelkäsi Jumalan kauheata tuomiota, samalla kuin tauti rankaisi hänen mieltänsä. Toisinaan hän tunsi, että se oli perkeleen käsi, joka painoi häntä alas. "Perkele", hän sanoi, "on veljien päällekantaja eikä Kristus.
Milloinka pikku-veljestä koituisi mies? Pikku-veli oli nuorin lapsi kodissa, niin perinpohjaisesti nuorin. Kun hän vielä tallusteli mekossa, puhuttiin jo ympäri Suomen suurten veljien kyvystä ja lahjoista. Heihin keskittyi kodissa koko huomio, kaikki toiveet. Kuka olisi ennättänyt ajatella pikku-veljeä, joka ei edes koulussa millään lailla herättänyt huomiota.
Päivän Sana
Muut Etsivät