Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Herra Duncan Campbell katseli kovin ihmeissään ja ihastuneena tätä suloista tulijaa, joka teki lopun hänen keskustelustaan Mac Aulayn kanssa. »Voiko», kuiskasi hän Allanille, »tämä ihana ja sievä neito olla veljenne palveluksessa kotisoittajana?»
Tällä tavoin riisuttuani teiltä hyvän nimenne ja maineenne, johon teillä ei ollut mitään oikeutta, oli seuraava tehtäväni, ottaa teiltä pois valtanne veljenne tyttären suhteen. Tähän tarkoitukseen en minä ainoastaan ajatellut salaisesti kaivaa maata jalkainne alta, vaan myös tunsin suuren huvituksen taistellessani teitä vastaan omilla aseillanne.
Näyttelikö hän siis vaan? Pelkkää ilvettä, lapsukaiseni. Se mies ei ollutkaan siis...? Se mies, sanoi mylady hiljentäen ääntänsä, oli minun veljeni. Teidän veljenne! huudahti rouva Bonacieux. No niin, ei kukaan muu tiedä tästä salaisuudesta kuin te, lapsukaiseni; jos te ilmaisette sen kelle hyvänsä, olen minä hukassa, ja ehkä te myös. Oi, Jumalani! Kuulkaa, kuinka asianlaita oikeastaan on.
Voinhan olla petturi; voihan minulla olla kaikellaisia pahoja ominaisuuksia, ja kuitenki te tahdotte tyytyä minun vakuutuksiini, tahi oikeammin teidän omaan luuloonne, että olen syntyisin herrasmies, ja antaa minulle teidän veljenne tytär ja hänen 20,000 puntaansa. Se on satunnaista hulluutta teidän puolestanne. Sallikaa minun jättää teitä yksin, jotta voitte toipua ja rauhoittua."
Upseeri huomasi tämän. Kaksi sotamiestä veivät Dominiquen viereiseen huoneesen, jossa heidän tuli vartioida häntä. Tyttö lankesi istumaan tuolille, jalat eivät kantaneet häntä, hän ei voinut itkeä, hän oli vähällä tukehtua. Upseeri katseli häntä yhä. Lopulta kysyi hän: "Onko tuo nuori mies teidän veljenne?" Françoise pudisti päätään.
Muistattehan vain ilmoittaa veljenne esteen? PARIS. Pilkusta pilkkuun. PANDARUS. Hyvästi, armas kuningatar! HELENA. Terveisiä viekää orpanallenne. PANDARUS. Niinkuin käskette, armas kuningatar. PARIS. Jo palajavat; Priamuksen saliin Nyt käymme tervehtimään sotureita.
Teillä oli varmaan asioita Turkuun? Niin, minulla on siellä sukulainen. Kuka niin? Veli. Todellakin, sitä en ole tiennytkään. Mikä hän on siellä? Hän on mekaanikeri. Mekaanikeri, mikä se on? Ah niin, se on insinööri? Kas kuinka kaunista tuonnepäin todellakin on! sanoi Henrik. Juu, onhan se. No tuota te asetuitte sitten sen veljenne luokse? Ei, hänellä on vaan pikkuinen huone.
Kas niin, se jo tuntui teistä ihanalta. Vaan ajatelkaapas, ettei hän nyt olisi ollut veljenne! Sittehän emme olisikaan koskaan eläneet yksissä. Sillä minä olin silloin vielä lapsi. Eikä isosti ehompi ollut hänkään. Oliko se aika niin ihana? Oli se, sen saatte uskoa. Saitteko sitte kokea jotakin hyvin hauskaa ja onnellista silloin? Voi, niin paljon. Niin sanomattoman paljon.
JUHANI. Mutta Sonnimäen harjulla seisomme, kirkko näkyy ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä! Hih! tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja hirmuinen kunnia. Nyt kaikki jäseneni puutuvat ja jalkani iskevät armottomasti vastakynttä. Ah! mitä teen tällä pyövelin hetkellä, mitä teen, minä teidän kurja vanhin veljenne?
Mitä veljenne kuolemaan tulee;" nyt kapteeni päästi käden, jota hän oli pudistanut, ja istui molemmat omat leveät kädet levitettynä polvillaan, ja puhui hiljaisella äänellä: "mitä veljenne kuolemaan tulee, voin minä kukatiesi jonkimoisia tietoja teille siitä antaa; kukatiesi ei, minä en suinkaan ole varma siitä. Voimmeko puhua vähän kahdenkesken?"
Päivän Sana
Muut Etsivät