Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oli äänessä ja puheentavassa jotain joka muistutti tunnetuista sanoista: "Herra, syöväthän koiratkin niistä muruista, mitkä heidän herransa pöydältä putoovat." Ovathan inkeriläiset ja virolaiset meille suomalaisille hyvin likeisiä. Sen vuoksi voi pitää meidän velvollisuutenamme, kun olemme parempiosaisen veljen asemassa, jakaa henkistä omaisuuttamme heillekin.
Paitsi sitä oli Fennefos'issa erinomainen ominaisuus, joka vaikutti että jokaisen täytyi kuunnella hänen puhuessaan. Hän puhui heille muutamia totisia sanoja siitä, kuinka kohtuutonta on lisätä painoa taakkaan kun Herran käsi raskaasti on koskenut jonkun veljen huoneesen.
Nämä kaikki olivat sulia uutisia Naomille ja hän ihmetteli sitä suurta kristittyin paljoutta, kun oli ollut Jerusalemissa aina Jakopin, Herran veljen ja kaupungin ensimäisen pispan, martyrikuolemaan asti.
Hänen vahva, musta hevosensa oli tupsuilla ja monivärisellä satulaloimella koristettu; satulan takana rippui pari lyhyttä ratsupyssyä. Koko olennolleen oli hän noiden salakauppiaiden näköön, jotka olin nähnyt Ronda-vuorilla, ja silminnähtävästi oli hän yksissä tuumin emäntämme veljen kanssa; ja päällisiksi, ellen erehdy, hän oli lesken suosittu ihailija.
Meninpä minä tupahan, Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?" Tuotihinp' olutta tuoppi, Tuoppi olutta, toinen mettä. "Enpä huoli syömisistä, Enkä varsin juomisista, Saisin nähä neitoseni Tuokate tupahan neittä!" Tuotihin tupahan neittä Sisaresten siiven alla, Veljen akan verhon alla, Kälysten käsivaralla.
Nähkää, noin Promakhos nyt nukkuu, kun hänet teiltä tempasi peitseni tää, jott' ei ois veljeni kuolo kauan kostamaton. Sukuhunsapa näin moni soisi kohluja kostamahan oman veljen jälkehen jäävän!" Noin hän kerskaten huusi ja vimmaan saatti akhaijit; muist' yli tuimistui toki Peneleos sotimieli.
Ja enkelin valkoinen puku oli välkkynyt kuin hopeinen kangas ja siivet hehkuneet kuin aamurusko. Ja se enkeli oli puhunut Lauran veljen kuolemasta suuressa kaupungissa, joka vuorella on.
Mut syytön muukalainenkaan ei jäis niin viipyin kuin tuo vieras oven pieleen, niin ääneti ei outo tervehtäis, niin pelon-arkana ei väräjäis, kuin pelon toi nyt veli veljen mieleen. Ei äänt', ei sanaa. Hetki hetkeltään sai tulla, mennä niinkuin kuolon mailla; etäältä vihdoin vieras, silmissään vetoomus mykkä, kohti veljeään sylinsä avaa rukoilevan lailla.
Sisareni tuli samassa kotia. Hän heti tunsi isän, alussa vähän ujosteli, vaan vastasi kumminkin hänen tervehdykseensä lapsellisella lämpöisyydellä. He rupesivat sitten vilkkaasti keskustelemaan. Sisar kertoi vaiheitamme, äidin tautivuoteen, veljen kuoleman, omansa ja minun sairastamisen ja ruoan puutteemme j.n.e. Minua raukasutti, jotta nukahdin ja heräsin vasta iltapuoleen.
Mutta tarjota veljen kättä niille, jotka hänen mielestänsä kokonaan pettävät Herransa luottamuksen kuinka hän sitä rohkenisi? Tuleeko muutamia levon päiviä ostaa ijankaikkisen rauhan uhraamalla? Ja niin olemme riitaantuneet Schweitziläisten kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät