Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kas Suomen lahdella hyrskyt Ja laajat Laatokan ve'et Ja vuolaan Tornion tyrskyt Ja Maanselän harjanteet Ne halkoo Suomea suurta, Ne pilkkoo kansaa sen, Ne katkovat Sammon juurta, Ei juurru se uudelleen: Vaan kaikki Väinölän lapset Jo eksyi toisistaan, Kuin tuulispäässä hapset Ne kaikk' ovat hajallaan: Ei Aunus, Vepsä tunne, Kust' Eestein kulkee tie, Ei Karjala tiedä, kunne Jo Kainuu häipynyt lie.
Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi, hereämmät herne-aarta, paksummat pavun jyveä: kyynärän ikä kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, koko ruumis runnahtavi kuultua kevätkäkösen." Viides runo
"Ja tuonne sinun manoan, tuonne käsken ja kehoitan Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, johon puut pä'in putoovat, perin vierivät petäjät, tyvin syösten suuret hongat, latvoin lakkapäät petäjät. Ui siellä, paha pakana, kosken kuohuja kovia, ve'et väljät väännättele, ve'et ahtahat asuile!
Siitä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen; ei ollut sitä urosta, ollut ei miestä eikä naista, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. Ve'et pyöri silmistänsä kaunihille kasvoillensa, rehe'ille rinnoillensa, päteville polvillensa, jalkapöy'iile jaloille, maahan alle jalkojensa, läpi viien villavaipan, sarkakauhtanan kaheksan.
Ve'et vieri silmästänsä, toiset toisesta noruvi. Putosivat poskipäille, kaunihille kasvoillensa, kaunihilta kasvoiltansa leve'ille leuoillensa, leve'iltä leuoiltansa rehe'ille rinnoillensa, rehe'iltä rinnoiltansa päteville polvillensa, päteviltä polviltansa jalkapöyille jaloille, jalkapöyiltä jaloilta maahan alle jalkojensa läpi viien villavaipan, kautta kuuen kultavyönsä, seitsemän sinihamosen, sarkakauhtanan kaheksan.
Annikki hyvänimikkö lämmitti saloa saunan puilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemillä. Kivet koskesta kokosi, saattoi löylyn lyötäviksi, ve'et lemmen lähtehestä, heraisesta hettehestä. Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, hauteli metisen vastan metisen kiven nenässä.
Oli hän siellä vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enää outtaa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli hän kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistä juoksi. "Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"
Laulu ei tosin tahdin mukaan käynyt, mutta se oli niin heleätä, riemullista ja sydämellistä, että sitä kannatti kuunnella; suruisimmankin sydän olisi siitä jälleen virkistynyt. Ja väliaikoina kuului tuon tuostakin käen sointuisata kukuntaa, josta luonnonihanuudelle herkät esi-isämme ovat laulaneet: Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi.
Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä kultakengän kautosilta maahan alle jalkojensa; vieri maahan maan hyväksi, vetehen ve'en hyväksi. Ve'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta: kasvoipa jokea kolme itkemistänsä vesistä, läpi päänsä lähtemistä, alta kulman kulkemista.
Voi kun mie mokoman saisin; Joka päivä pään pesisin, Joka ilta saunan saisin, Ve'et, vastat laitteleisen, Veen virrasta vetäisin, Vastat varvikkometsästä, Puut kokoisin korpiloista, Vaikka väen virstan päästä. Voi kun mie mokoman saisin, Saisin sitte pienen poian, Käsi ketreä vetäisi, Jalka lasta liekuttaisi. Kun tulis sulho vierahaksi. Lintunen lehossa lauloi, Pyy lehossa pyypötteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät