Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Jo rauta, vaski vaipuvat, kun kultakannel soi, yön tahdot julmat taipuvat ja vainon haamut vaipuvat, suur' Rakkaus, min Tieto toi, myös Suomen päivän loi. Prologi Kalevala-viikon yleiseen kansalaisjuhlaan Suomen Kansallisteatterissa 25 p. helmik. 1917.
"Kuule, seppo Ilmarinen! Kun et laskene minua, potkin korjasi paloiksi, sären reen repalehiksi, potkin poikki polvillani, sären säärivarsillani." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Sentähen sepon rekosen laiat rautahan rakettu, jotta potkia pitävi, hyvän immen heiskaroia." Neitonen kujertelevi, vyö vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi kätösiänsä.
Onnekas oli velvyeni, Kynsi kymmenen vakoo Kylvi kymmenen jyvää, Siitä kasvoi onni kaura Onni kaura ja onni otra. Sillä syötteli hevosta Jaaikkoista jalotteli. Jo näkyy neion linna Neion kastari kojoaa. Ammu avattaessa Kiuksu kiinni pannessa! Neito pilotaa piilosta Vaataa vaski renkahasta. Ennen kun kuusi kumartaa, Ennen kun viisi vitsaksi venyy.
Paavali kuuli tämän hartauden sävelen, ja riemu täytti hänen sydämensä, kun hän ajatteli, että hänkin tähän maailman suureen soittoon oli liittänyt sävelen, jota siinä ei ollut ennen ollut ja jota vailla koko maailma oli ollut kuin »helisevä vaski ja kilisevä kulkunen».
Tämä on vanhanaikuisin, tyylikkäin huonekaluin sisustettu nurkkakamari. Istun mahonkipiirongin laskupöydän ääressä; sen kaikki laatikot, jopa salalaatikotkin ovat tyhjennetyt minun käytettäväkseni. Edessäni on kaksi kynttilää hopeisissa jaloissa. Uuni on vanhoista, kellastuneista, kuvikkaista kaakeleista. Lattia on umpimatossa. Seinillä on vaski ja puupiirroksia mahonkikehyksissä.
Paina panta pihlajainen ympäri nenän nykerän! Kun ei pihlaja pitäne, niin sä vaskesta valata; jos ei vaski vahva liene, panta rautainen rakenna!
Ja Paavali Tarsolainen jatkoi: "Jos minä ihmisten ja enkelien kielillä puhuisin, eikä olisi minulla rakkautta, niin olisin kuin helisevä vaski..."
Jos ma lauluille rupean, Virrentöille työnteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle tasaiset oksat, Joka oksalle omenan, Omenalle kultapyörän, Kultapyörälle käkösen; Kun käki kukahtelevi, Kulta suusta kuohahtavi, Vaski leuoilta valuvi, Kultaisehen kuppisehen, Vaskisehen vakkasehen, Ilman maahan vieremättä, Rikoille ripoamatta.
Kuinka monta taistelua hänen vielä tuli taistella, mitä synkkiä, yksinäisiä polkuja hänen vielä tuli vaeltaa, kuinka vaski vielä hänessä tarvitsi puhdistamista, takomista ja hiomista, ennenkuin kuona eroaisi ja hänen sydämmensä puhdistuisi vastaanottamaan ja ymmärtämään selitystä elämän suureen, ihmeelliseen arvoitukseen.
Niissä on aina olevinaan jokin hienous ja salaisuus. Milloin pitää uistimen välttämättä olla päältäpäin kuparinvärinen ja alta hopeanvärinen, milloin taas päinvastoin, milloin ei kupari kelpaa lainkaan, vaan sitävastoin ehdottomasti vaski.
Päivän Sana
Muut Etsivät