Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Polly oli varsin terävä-järkinen ja sukkela, eikä laskenut koskaan käsistänsä tilaisuutta pyrkiä eteenpäin maailmassa. Hänen kauneutensa oli toki vähempi kuin neiti Askott'in ja hänen varallisuutensa paljoakin vähempi, mutta hän oli päättänyt, kynsin hampain, pyrkiä eteenpäin maailmassa, tapa, joka väliin onnistuu erittäin hyvin.
Hän kuiskasi Lyylille oksia hänelle antaessansa: »Saa nähdä, onko meillä nyt hyvä kalaonni. Isäni on luvannut, että minä saan kaikki rahat, mitkä tänä vuonna kaloista saamme.» »Onpa varmaankin sinulla onni», kuiskasi Lyyli vastaukseksi, »näyttääpä ilta ihanalta, ja meren pinta tyyntyy varsin.» Näin oli Mikillä ja Lyylillä aina jotain kuiskailemista toisillensa.
Mutta silti ei ole vielä tarpeellista että leima olisi jotakin itse teoksesta eriäväistä, vaan on juuri siihen nähden, että Jumala on minut luonut, varsin luultavaa, että olen luotu jollakin tapaa hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, ja että tuo Jumalan kaltaisuus, johon myöskin sisältyy mielle hänen olemuksestaan, ilmenee minulle saman kyvyn kautta, jonka avulla tajuan omaa itseäni.
Levollisella tyytyväisyydellä, jossa ilmestyi varsin vähän, jos mitäkään, teeskentelemistä, särpi tätini sitten lämmintä oluttansa tee-lusikalla ja kasti siihen leivän liuskojansa. "Trot", arveli hän. "Yleensä oudot kasvot eivät miellytä minua, mutta Barkis'ia, tiedätkö, melkein rakastan!" "Teidän sananne maksavat enemmän, kuin sata puntaa!" lausuin minä.
Tämä toinen sanoi vieressä olevalle kumppanillensa: »Tuo pöyhkeä rouva L. oli nuoruuteni aikana minun ystäväni, mutta nyt, vaikka hän tietää kuka olen, ei hän ole minua tuntevinaan, koska en ole yhtä rikas kuin hän.» Tämä oli minusta varsin kummaa, ja mieleni kävi oikein katkeraksi.
Konsuli Garman hymyili ja vastasi tervehdykseen, vetäen kaikessa hiljaisuudessa sormukset pois oikeasta kädestään; sillä hän tunsi varsin hyvin Jaakko Worsen käden-puserrusta kun Worse palasi matkoiltaan. Kannella seisoi kapteni kaikella kunnioituksella ja autuaana hattu kourassa, konsulin noustessa varovasti ja kankeasti köysiportaita myöten. "Tervetullut kotia Jaakko Worse!"
Hänen hiuksensa olivat varsin valkoiset, ja pitkä valkoinen parta riippui hänen rinnallensa. Ukko huokasi syvään, ajatellen itseksensä: »Mikä olen minä? Olenko tottakin sama mies kuin ennen, jolloin Niemellä isäntänä olin? En olekkaan. Minä olen kuin karsittu kuusi, kuin kuorittu koivu, olen kuin lahonnut puu. Kuinka sanoi kraataritädin tyttö sadussansa?
Muistanpa varsin hyvin kuinka tuo maanalainen kansa naurusuin kuulteli minun kertovan meidän kulkuneuvoistamme ja tavoistamme liikkua: hevosistamme, vaunuistamme, kareeteistamme ja ennen kaikkia näistä kantotuoleista, joissa meitä, niihin jamattuina kuten rahtitavara, hinattiin pitkin kaupunkia; ja varsinkin pitivät he naurettavana ettei naapuri saata lähteä toistansa tervehtimään, ellei hän muuta asumaan tuollaiseen vaunu- tai kantotuolikoneesen, jossa pari hurjaa hevoista häntä sitte laahaa pitkin katuja ja kujia.
Flaminius kunnon Flaminius, vallan erinomaisen tervetullut! Tuo meille viiniä! FLAMINIUS. Hänen terveytensä on hyvä. LUCULLUS. Varsin hauskaa, että hänen terveytensä on hyvä. Ja mitä sinulla on tuossa kaapusi alla, Flaminius poikaseni?
Kohtelu, joka tuli osakseni näillä kisällimatkoillani, oli varsin vaihtelevainen. Muutamissa taloissa laitettiin työn aikana ruoka kamariin vieraan tavoin sekä valmistettiin hyvä yösija, mutta useimmissa sitä vastoin halveksittiin minua suuresti ja toimitettiin ruoka työväen kanssa samaan pöytään.
Päivän Sana
Muut Etsivät