Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
»Ehkä», kuiskasi hän. »Eikö sen varmempaa?» Hän loi syvän, tutkivan katseen minuun. »Luultavasti sanon sen teille joskus». Siihen loppui keskustelumme, sillä hän ei antanut minun jatkaa enää. Sinä iltana ei luullakseni itse tohtori Pillsburykään olisi saanut minua nukkumaan, ei ainakaan ennen kuin aamupuolella.
Mutta tuo kaikki, se on tuulentupia. Tarvitaan jotain varmempaa ja taatumpaa tarvitaan tuhansien kannatusta. TIITUS: Sitä ei ole. Itse teet kaikki tuulentuviksi. BERENICE: On toinen pohja, jota tuhannet seikat tukee joka haaralta. Ei vaan niin äkkiä, Tiitus, ei niin äkkiä. Vanha isäsi Vespasianus huudettakoon ensin keisariksi. Sinä seuraat häntä. TIITUS: Minun isäni? Ha-ha.
»eipähän tuota semmoista kuulu, jota ei olisi jo ennenkään tapahtunut.» Tuo sana »jota ei ole ennenkään tapahtunut» punasti kaikkein kasvoja ja pyöristi jokaisen silmät. Kaikki kuuntelivat höröllä korvin varmempaa selitystä, mitä tuolla makasi niitten umpikuljusten sanojen ja salaperäsen mielen takana.
Yhden virren olen vasta veisannut; nyt seuraa toinen. Matala olin minä Annalle, ylen pieni piikaselle, mutta luuletko minun sentähden murheesen murenevan? Heleijaa! Nyt vasta onkin mieleni kuin vesi kaukalossa, se läikkyy ulos molemmin puolin. Joko huomaat, ettei tämä poika tuommoista tytön henttua sure, vai tahdotko vielä varmempaa todistusta, niin sano, ja saapas pitää.
Björn oli rakastanut häntä siitä saakka kuin yhdessä rippikoulua kävivät, ja pitkin aikaa oli heitä sen jälkeen toisiinsa puhuttu, vaikkei mitään varmempaa välillä ollut. Mutta Björn ei voinut häneen luottaa, niinkuin olisi tahtonut. Sattui usein niin, että hän Björnin mielestä katsoi yhtä suloisesti muihin kuin häneenkin, ja siitä Björn aina kävi pahalle tuulelle.
Kohtalolle, Jumalalle, maailmankehitykselle, miten vain tahdot Häntä nimittää. Ja kun kiität Häntä? Mitä silloin tunnet? Tunnen jotakin itseäni varmempaa ja tietoisempaa liikkuvan lähelläni. Tervehdin sinua, suuri taideniekka! Miksi niin tiukasti silmiäsi siristät ja tuijottelet? Etkö näe? Katson naista, joka seisoo tuolla kauempana. Missä? Tuolla, tuolla jalustalla. Mikä onni, että löysin hänet!
Määräpäivä oli tullut. Tänään täytti Bård kahdeksantoista vuotta. Gunhild makasi sisässä sairaana. Bård istui viereisessä huoneessa kalpeana ja neuvottomana. Anna kulki levottomana toisesta huoneesta toiseen ja koetti olla apuna, mutta turhaan. Hän rukoili Bårdia pysymään sisässä; se oli hänen mielestään ikäänkuin varmempaa, erittäinkin kun ulkona oli semmoinen raju ilma.
Draken mielestä niin laimea toimenpide oli vain puolinainen, ja tällaisessa asiassa kaikki puolinaisuus oli turmiollista; jos mieli lannistaa vallan koko suuruus, niin oli varmempaa upottaa se vereen kuin häväistä sitä kahleilla, joiden kumminkin muutamien päivien kuluttua täytyi kirvota ja antaa samalle vallalle tilaisuus ehkä taas päästä voitolle.
"Se on erittäin lakimiehen kaltaista ja säännön-mukaista", sanoin minä. "Minä en luullakseni koskaan ole nähnyt sen varmempaa käsi-alaa". "Ei se vivahda ollenkaan naisen käsi-alaan?" lausui Traddles. "Naisen!" toistin minä. "Tiili ja muurisavi ovat enemmän naisen käsi-alan kaltaisia!"
Minä olen kuullut, ettei ole sen varmempaa keinoa menettää rakkautta kuin vaativaisuus ja etteivät naisen nuhteet sitä milloinkaan voita eivätkä pysytä. Totta kuin evankeliumi, Emmi. Enhän minä puhukkaan nuhteista, en liiallisista, itsekkäistä vaatimuksista enkä pahasta tuulesta eihän sinusta olisi siihen, vaikka tahtoisitkin, siskokulta!
Päivän Sana
Muut Etsivät