United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
He eivät ainoastaan itse pitäneet orjia, vaan puolustivat tätä järjestelmää raamatun perustuksella. »Pyhässä raamatussa on orjuus sallittu. Kainin jälkeläiset ovat määrätyt ikuiseen orjuuteen. Orjuus on neekerille terveellinen laitos, koska musta ihmisrotu on ala-ikäinen, vapauteen kelpaamaton, ja koska Jumala sen on ikuiseksi määrännyt valkoisen rodun alamaiseksi».
Tämän ymmärtäminen, tämän tiedon ensimmäinen värähdys, jota ei vähinkään teko ollut vielä ennättänyt seurata, toi minut lähemmäksi ihmisiä ja antoi aavistaa äärettömän lujan ja lämpimän yhdyssiteen kaikkien meidän välillä. Oli niinkuin jokin vangittu olisi minussa vapauteen päässyt, kun opin tuntemaan tämän uuden Jumalasta lähtevän rakkauden.
Onkohan hän, tuleva maan-isä, saattava väliäpitämättömästi katsella, kuinka meidän hirveän oppinut sinisukkamme saattaa Ruotsin perikadon partaalle, kehoittamatta kansaa, jonka rakkaus hänellä on, järjestykseen ja vapauteen?" kysyi Jakobsson. "Tehköönpä hän vaan sen.
Ja ole varmaa siitä, etten olis teitä jättänyt noin, ellen olis tiennyt että, päästyänsä vihollisen kynsistä vapauteen taas, löytyi isäsi huoneessa palvelijoita kalliokiinteitä uskollisuudessansa teitä kohtaan.
Kun heiltä sen selvempiä tietoja ei voitu saada, läksi ylipäällikkö vankihuoneesta pois, annettuaan käskyn, että näitä toistaiseksi pidettäisiin vankeudessa. Tämä hänen käskynsä ilahutti suuresti vankiraukkoja, jotka olivat pelänneet, että heitä heti laskettaisiin leivättömään vapauteen.
Hän oli päässyt vapauteen itkeäksensä isänmaatansa, hän oli löytänyt poikansa menettääksensä hänet, ja nyt tuli kutsu vanhan kumppanin luo sanomaan jäähyväiset hänelle haudan partaalla. Täytyykö minun ensin vannoa uskollisuutta? kysyi kapteeni kalpeana. Kyllä täytyy, vala vannotaan tuolla pihalla.
"Kestäköön näitä kultasia päiviä vielä pitkänkin ajan!" oli iloinen huokaus, joka tämän ohessa nousi heidän rinnastansa. Surullista on ajatella, että ihminen ruumiin ravinnon puutteen kautta voipi tulla niin kurjamaisen onnettomaksi, ettei hän enää laske arvoa kalliimpaan kaikista hyvän Jumalan antamista lahjoista vapauteen. Nyt oli kapteeni Stålsköld'in vuoro tulla kuulusteltavaksi.
Minä pyrin valoon, korkeuteen, vapauteen!» »Niin mekin», virkkoi Yrjö. »Niin, aivan niin», todisti Elias. »Ja sen eteen me elämme ja kuolemme», lisäsi Yrjö. Ilon valoa välähti Miihkalin kalpeille kasvoille, kun hän vastasi: »No niin, se ajatus on jo kauan piileskellyt minun sielussani.» »Ymmärrämmekö sitte toinen toistamme?» kysyi Elias.
Minä kuolisin toivosta vapauteen, ja siihen yksinkertaiseen elämään, joka on tullut minulle rakkaaksi; ja sinä Olle huomaat kyllä piankin, että Elsan yksinkertaiset vaatimukset ja tavat eivät sovellu sinulle ja sinä et tyytyisi minuun. Ei, yhtävertaiset lapset sekä leikit parahin. Syksyllä matkusti Olle taasen kaupunkiin. Elsa itki hänen mennessä, mutta ei tahtonut seurata häntä.
Tosin oli se hänen omansa, varjosta saakka, mutta se oli vieraantunut isännästään, kun muut olivat sitä hoitaneet ja sillä ajaneet hänen poissa ollessansa. Sentähden se nyt tahtoi solmita tuttavuutta uuden ratsastajansa kanssa ja pyrki usein hampain hänen hiaansa. Toisinaan se taas yritti ihan vapauteen, puristeli päätänsä, hyppeli ja potki takansa.