United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riemujuhlan jälkeisenä aikana näemme, että se uusi suomalaisuuden herätys, jonka Snellman'in julkaisema aikakauslehti Saima sai aikaan, niin suuresti innostutti vanhaa Juteinia, joka jo oli yli 60 vuoden ikäinen, että hän v. 1844 painatti uudelleen omatekoiset sananlaskunsa, kuitenkin koko joukon lisäiltyinä, ja tavattoman suuren määrän pieniä, sieviä runopätkiä yhdessä kirjassa nimellä »Sanan Laskun Koetuksia ja Runon Tähteitä» sekä toisenkin pienemmän kirjan »Lauseita Jak.
Tuon tuostakin sai hän kuitenkin kuulla jotain linnasta, johon Suomen pieni, urhoollinen sotaväki etelästä päin oli vetäynyt, sittenkun Viipuri ja Käkisalmi olivat antautuneet venäläisille. Vanhuksen ainoa poika, näet, palveli tässä sotaväessä ja sai silloin tällöin luvan käväistä vanhaa isäänsä tervehtimässä.
Hauskaa on nähdä, kuinka hyvin isäni ja Jack sopivat keskenänsä, ja kuinka ystävällisiksi ovat käyneet toinen toisellensa lukiessaan vanhaa linnoitustaidon kirjaa sekä haastellessaan alin-omaa aseista ja sotapu'uista.
"Tänään en ole kävellyt muuta kuin työpaikkaani ja tulisin nyt mielelläni kanssasi." Tiesin, ett'ei hän mielellään jäänyt yksin rouva Moesin kanssa, joka oli alkanut veisata vanhaa virttänsä ja joka nyt itkisi ja vaikeroisi siksi kuin hän levolle menisi. "Tule vaan", sanoin, "Kor saattaa sinut sitten kotiin." Kor oli kyllä iloinen saada tehdä sen. SEITSEM
MEFISTOFELES. Oi, usko mua, jon purtaviss' on leipä Tuo kova ollut vuosituhannet: Sulattaa vanhaa hapatusta eipä Kehdosta hautaan voi sit' ihmiset! Meit' usko yht': tuo toimi kokonansa Jumalan on ja häntä varten vaan, Jok' asuu ijäisessä loistossansa; Hän syöksi meidät yöhön kaameaan; Ja teille kelpaa yö ja päivä vaan. FAUST. Vaan tahdon! MEFISTOFELES. Onpa hauska kuulla!
BELARIUS. Hän on Nyt tässä ijässä; niin, henkipatto, Mut pettur' ei. CYMBELINE. Hän viekää pois! Ei häntä Pelasta koko maailma. BELARIUS. Liian kiivas! Mut ensin maksa poikiesi hoito. Ja kun sen saan, niin pane kiinni kaikki. CYMBELINE. Poikaini hoito? BELARIUS. Liiaks olen suora Ja tokinainen; tässä polvistun, Siks että poikani on aateloittu; Ei sitten vanhaa surku.
Ylempänä oli vanhaa, kauan sitten palanutta metsää, sen alla nokisia kantoja ja mustuneita satavuotisia runkoja pitkällään maassa, puoleksi siihen hiiltyneitä. Tuon tuostakin katsahti Antero taakseen ja näki erämaan yhä laajenevan. Kun pappila ja kirkonkylä välistä katosivat, ei näkynyt asutusta missään, ei olisi luullut ihmisiä muualla olevankaan kuin tässä.
Sitten, oikaisten äkkiä itsensä, hän oli huudahtanut: "Niin, aivan kuin Saint-Jacques'in luona... Vaan tällä kertaa voitamme!" Murten oli nyt jo aivan raunioina. Vaan kuitenkaan ei mitään nurinaa, ei mitään pelon merkkiä. Kaikki yhä vaan kävi vanhaa, säännöllistä kulkuansa, yhtä tyynesti kuin ennen rauhankin aikoina. "Haa! kyllä minä heidät opetan! vapista he saavat! olenpa lannistava heidät!"
Eevi pyöräytti iloisesti vanhaa hoitajaansa. »No, no, älähän, hyvä lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo tohtorin vaunut!» Eevi ryntäsi ikkunaan. »Ja Erkki ajaa, katso, katso Maija!» Samassa pyörähtivät vaunut portaitten eteen, ja sisäpiika kiiruhti niiaillen vieraita vastaanottamaan. Etehisen ovella näkyi itse talon isäntä, lyhyenläntä, pieni mies.
Hän lopetti yhtä levollisena kuin oli aloittanutkin; ja kääntyi vielä kerran veljeensä. Kääntäessään kasvonsa oikeuskunnasta ja katsellessaan häneen, tuli muutamia kyyneleitä hänen silmiinsä ja kasvoissa näkyi jotakin tuota vanhaa muodon suloutta ja mielen-ilmauksen herttaisuutta. Veli antoi hänen tarttua käteensä; vaan hän näytti aikovan välttää hänen huolestunutta katsettaan.