Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tässä samassa tilaisuudessa osoitti Kaarle sen kauniin totuuden, että vaikka hän olikin uhka rohkea, niin oli hänellä kuitenkin hyvä sydän. Koska, nimittäin, hätimiten neuvoteltiin, mitä kaikille niin paljoille vangeille oli tehtävä, niin lausui joku kenraaleista sen julman aikeen, että olisi paras tappaa kaikki vangit.
Ulos, saakeli soikoon! Te olette vapaat, huudettiin tyrmistyneille vangeille keskellä pauketta, jota vielä jatkui ovia avattaessa ja salpoja pudotellessa. Kuuletko, äiti? Ne huutavat, että me olemme vapaat! Tule! Jumala on kuullut rukouksemme, hänen kätensä on avannut vankilamme oven... Tule!
Ylioppilaalla oli käsissä suuri mytty. Hän tuli Nehljudofin luo ja kysyi millä ehdoilla ja oliko ollenkaan mahdollista antaa almua vangeille. Hän oli tuonut vehnäsiä. »Se oli minun morsiameni tahto. Tämä on nimittäin minun morsiameni. Hänen vanhempansa kehoittivat meitä toimittamaan nämä vehnäset vangeille.»
Tämmöistä sallittiin vain ensi päivinä; pitempi aikaisille vangeille ei sallittu tämmöisiä vapauksia, vaan jos naputusta kuultiin, hyökkäsivät vartijat heti koppiin ja silloin tuli tulvimalla haukkumisia ja sadatuksia.
Sekään ei ollut heiltä jäänyt huomaamatta, että Silman ja Helena oli viety vangiksi. Kaiken sen mukaan, mitä olivat ennen asukkaiden luonteesta kuulleet, eivät he voineet epäillä, että nämä vangeille kostaisivat monen soturinsa kuoleman ja yhtä vahvasti olivat he vakuutetut, etteivät takaisin saisi niitä rahoja eikä arvokkaita varoja, jotka vankien kanssa olivat joutuneet villien käsiin.
Niinikään onnistui hänen puhutella vankilan vahtimestaria niin että tämä korvausta vastaan hankki heille parempaa ruokaa, kuin mitä vangeille tavallisesti annettiin, joka ruoka oli kovin huonoa. Tämä ynnä se lohdutus, jota hänen käyntinsä vankiparoille tarjosi, oli kaikki mitä hän heidän hyväkseen saattoi tehdä.
TAAVI. Melkeinpä; mutta se tulee siitä, että niin monta vuotta olen ollut kahvia juomatta. Vankilassa ei anneta vangeille kahvia. Kolmas kohtaus. Edelliset ja REETA. AINA. Mihin nyt vetäisinkään ristin, kun kerrankin näen Sipilän emännän täällä! Onpa siitä aikoja kulunut, kun viimeksi kävit tässä talossa. REETA. Sanoppas muuta. Mutta harvoin olen muuallakaan käynyt.
"Voitte seurata häntä, te muut", herttua sanoi noille kolmelle Berniläiselle. "Ei", Franckli vastasi, "me tahdomme olla täällä, me tahdomme nähdä ... että marttiiratkin meidän näkisivät ... ja voisivat lukea kasvoistamme, että Bern heitä itkee ja kostaa!" Tällä välin tuomio oli vangeille julistettu. He kuuntelivat sitä kylmästi, hämmästymättä, vaalenematta.
Ja käyhän se sekin. Mutta eipä kestä kauan kun saan jälleen lukemistakin. Eräänä päivänä tuo vartia koppiini kolme kirjaa. Käy selville, että vankilassa on kirjastokin, josta joka maanantai lainataan vangeille kaksi tai kolme kirjaa. Mainiota! Kunpa nyt osaisin jotenkutenkaan venäjää. Alan tarkastella kirjoja. Kaksi niistä on suurikokoista.
Ja vielä ihmeellisempää on mielestäni, mitä olen kuullut vanginvartialta, että kun Elias Todd puhuu vangeille, tuomarit, teloittajat ja vanginvartiat heltyvät itkemään. Virkakunnat, niin maalliset kuin kirkollisetkin, ovat tuon tuostakin koettaneet saada häntä vankihuoneista pois, mutta hän ei anna itseänsä karkottaa. Ja niin, Kitty, hän eilen löysi tien minunkin luokseni."
Päivän Sana
Muut Etsivät