United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sveitsiläiset tekivät ensin liikkeen loukatusta ylpeydestä, sitten he sentään tottelivat. Vanha Franckli oli sen heille viittauksella käskenyt ja loi heihin rukoilevan silmäyksen. "Burgundin herttua," hän sanoi, taipuen itse vuorostaan tähän nöyryyttävään hovitapaan, "meillä on tapana notkistaa polvemme vaan Jumalan edessä. Kun lankeemme teidän eteenne, sen te'emme oikeuden ja isänmaan tähden.
Vielä viimeisen kerran, ennenkuin ryhdymme taisteluun, pyydämme teiltä rauhaa." "Rauhaa!" herttua mörähti, pilkanhymy huulillansa. "Serkkuni Ranskassa neuvoo minulle samaa. Olisipa se kaunis kunnia, jos nähtäisiin minun myöntyvän." "Burgundin herttua," Franckli jatkoi, "vihollinen, jonka voittaminen teille suurimman kunnian tuottaisi, olette itse.
Jos täytyy ärsyttää Bern'in väkeä, että ne tohtisivat tapella, kyllä siihen aina keinot keksitään: esimerkiksi lähetämme heille teidän kolme päätänne." Vanha Franckli, rauhoittaen molempia tovereitaan, otti vastataksensa. "Teidän ylhäisyytenne, antakaa teloittajan tulla, niin saatte nähdä, ett'ei Sveitsiläinen pelkää mitään, paitsi Jumalan vihaa."
"Voitte seurata häntä, te muut", herttua sanoi noille kolmelle Berniläiselle. "Ei", Franckli vastasi, "me tahdomme olla täällä, me tahdomme nähdä ... että marttiiratkin meidän näkisivät ... ja voisivat lukea kasvoistamme, että Bern heitä itkee ja kostaa!" Tällä välin tuomio oli vangeille julistettu. He kuuntelivat sitä kylmästi, hämmästymättä, vaalenematta.
"Tulkoot... Ja te, herra lähettiläs Ranskasta, te saatte kuunnella." Rajakreivi antoi merkin ja Berniläiset saatettiin sisään. Ne olivat: lempeä Juha, kiivas Kirschoff ja varastonhoitaja Franckli; tämä jälkimäinen johti puhetta. Jo ensi sanoissa herttua heitä keskeytti, kiljaisten: "Polvillenne! Ruhtinasten ja kuningastenkin lähettiläät minua vaan polvillaan puhuttelevat."