United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hm, sanoivat he vaan nauraen ja irvistellen ja rupesivat syömään. Koskaan sitä ivaa, jota heidän naurunsa osoitti, ei Jon unohtanut. Hän kiiruhti ulos, ja niin kiivaasti kuin hän sinä iltana kulki mäkeä ylös, ei hän koskaan ennen ollut kulkenut. Kuu heitti kellertävän valonsa lumikinoksiin, jotka vielä olivat kyynärän korkuisia mihin vaan katsoi, mutta Joniin se ei koskenut.
Johanneksen katse kadotti kirkkaan valonsa. «Harmaala! Eikö se kartano ole K n pitäjässä minun syntymäpitäjäni naapuripitäjässä?« kysyi hän. «On, mutta mitä vastaatte? Saanko teidät isännäksi?« kysyi majuri kummastellen mitä Johanneksella oli Harmaalan kanssa tekemistä. «Minä kiitän teitä luottamuksestanne, mutta en saata käyttää hyvyyttänne.
Ulkona oli hiljaista ja tähtikirkasta. Ei vähintäkään liikettä kuulunut. Lumi ainoastaan narahteli jalkain alla. Ilta oli kylmä, ja tähdet vilkkuivat kirkkaina pakkasessa. Niitä näkyikin tänä iltana aivan tavattoman paljon. Tiheänä sumuna peittivät pienemmät taivaankannen, ja kuin tähtiharson läpi loistivat suuremmat luoden vilkkuvan valonsa yksinäisen astujan tielle.
Ja suurin onneni on, että kaikki pikkumaisuus, välinpitämättömyys ja halpamaisuus katoavat sinun läheisyydestäsi. "Rakastan sinua kuin kuolevainen auringonjumalaa, joka on lähestynyt häntä valonsa täydessä loistossa. "Ja senvuoksi en voi sinussa suvaita mitään salaperäistä tai teeskenneltyä. "En voi nauttia tämän hetken onneakaan se on vääryydellä hankittu eikä siis voi kauan kestää."
Ja koska, jatkoi itsepäinen puhuja, koska tähdet samalla kadottavat valonsa ja suloinen kuu sammuttaa lyhtynsä nähdessään Phoibon loistavat vaunut... Aja! sanoi kuningas.
Tämä kurja työhuone kylmine uuninensa ja alastomine, tomuisine seininensä, sai valonsa heijastuksena vastapäätä olevan rakennuksen liuskakivikatosta ja tällä kertaa oli se verrattain hämärä, kun taivas oli pilvinen ja sateinen.
Annan mieli tuntui hänestä semmoiselta kuin eräs vanhan mestarin kuvataulu, joka esitteli Betlehemiä yöhön varjottuna ja ainoastaan tuo johtava tähti loi siihen kiiluvan valonsa. Yö oli tuon tyttö raukan sydämessä; mutta kuitenkin loisti siellä ystävällinen tähti.
Ehkä hänen puoleltaan myöskin se, että hän oli vakuutettu siitä, että minä kerran omaksun hänen uskonsa. Tuon tuostakin hän toisti: "Sinä puhut nyt niin, mutta odotahan, kyllä sinä vielä kerran." Ehkä minun puoleltani se, että hänellä oli jotakin, jota minulla ei ollut valonsa yössä, johtolankansa, jota kaipasin, iloiten, kun olin löytänyt ne edes toisella.
Unen keveillä siivillä lensi hänen katumuksen, kärsimysten ja jalojen töiden puhdistama sielunsa taivaasen; ja aamuauringon ensimäiset säteet heittivät valonsa ruumiin kirkastetulle muodolle.
Mutta yöllä, kun Goto nukkui, hän hiipi hiljaa tämän huoneeseen. Kuu loi vienon valonsa tyttösen enkelimäisille kasvoille. Adalgot pysähtyi kynnykselle. Hän ojensi oikean kätensä Gotoa kohti. "Näen vielä sinut, Gotoni", kuiskasi hän. Heti sen jälkeen hän meni vaatimattoman alppitalon kynnyksen yli. Tähdet alkoivat vähitellen vaaleta.