Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kuu kohosi taivaalle ja tyynellä valollaan valaisi rauhallista tienotta." Särki nykäsi onkea, ja kun elätti-Mikko oli innokas onkija, oli häneltä nyt enää mahdoton saada tarkempia, Vinkerin mökkiä koskevia tietoja. Olipa kesäinen ilta, vai jokohan lienee ollut yökin, kun istuin itsekseni pihan perällä olevassa kammarissani ja innokkaasti luin erästä kertomusta.
Sanomakellojen vakavaa soittoa kuunteli hän vesissä silmin istuessaan toimetonna kangaspuittensa ääressä. Ajatuksensa olivat aivan kuin pysähdyksissä, mieli täynnä raskautta, sekaannusta ja rauhattomuutta. Talvinen aurinko, joka jo pyrki pilkoittamaan matalimpien rakennusten harjan yli, paistoi punertavalla valollaan Nikkilän tupaan, mikä oli nyt asujattomaksi joutunut.
Kuu, joka oli kulussaan ehtinyt suoraan haudan jalkapään puolelle, heitti säteensä hautaan ja kirkasti lempeällä valollaan pään, verentahraaman vartalon jäädessä pimeän peittoon. Ikäänkuin unissaan hymyillen katsoivat vaaleat kasvot ylös häneen. Silloin heitti hän kukat sylistään, painautui multakasalle istumaan ja tuijotti ruumiin kasvoihin viettäen hiljaista hautajaisjuhlallisuutta.
Samoin kuin salama, joka äkkiarvaamatta kirkastaa synkän pilvitaivaan, paljastaa valollaan esineet, selkenee hänellekin totuus, kun Jesus sanoo: "Minä olen se, joka sinun kanssas puhun." Mutta nyt, kun opetuslapset palasivat kaupungista ruokavaroineen, ei vaimolla enää ollut aikaa viipyä.
Kohta oli ilmaantuva päivän kultainen ruhtinas valollaan ilahuttamaan näitä seutuja pitkän yön jälestä. Mutta Sipolle tämä valo tuntui vastenmieliseltä. Ensi kerran elämässään hän olisi suonut päiväntulon viipyväksi. Jokseenkin lähellä sen tien vartta, joka Nurmeksesta johti Pielisiin ja jota Sipo nyt kulki, oli Horman Mallan talo.
Lupaa kestää elämää, lupaa säästää voimiasi, siitä riippuu tulevaisuus; Herra on sinun kanssasi.» »Jospa sinäkin olisit!» Maija Liisa tuli kutsumaan sisälle. »Illallinen on valmiina, älkää viipykö.» Kaikki nousivat ja menivät sisään. Mutta taivaan rannalta näkyi nousevan kuun reuna ja mitä pitemmälle yö kului, sitä laajemmalti kirkasti se lempeällä valollaan metsien hämärää.
Tervehdysrunossaan sanoo Martti Hedenberg muun muassa: Niinkuin päivä kiertää kautta taivahan ja paistaa yli kaiken laajan maailman; niin KUNINKAAMME valaissut on valollaan Perman, Suomen suot ja kylmän Thulen maan j.n.e.
Vähäpuheisena ja lyhyesti vaan vastaillen talonväen kyselemisiin istuskeli Antti ja katseli ulos laajaan avaruuteen, jota taivaan rannalla hiipivä aurinko ruusuhohteisella valollaan kultaili. Tämän kammarin hän tahtoi asuakseen, joka mielellään hänelle luvattiinkin. Talon ihmiset näkivät, että Antti oli vähäpuheisella tuulella, niin poistuivat kammarista ja jättivät yksinään.
Sillä me olemme valmiit, mutta ihminen on keskitekoinen, kuten voi jo huomata siitä, miten vaikeasti hän vedessä hengittää, mutta vielä enemmän siitä, että hän vain harvoin ja poikkeustapauksissa voi tulla toimeen omalla valollaan. Siksi hän pelkää pimeyttä, jota me rakastamme, ja rakastaa valkeutta, jota me vihaamme. Näin on ikuinen juopa meidän välillemme kiinnitetty.
Kuu nousi ja valaisi kalpealla valollaan pikku laineita, jotka putouksesta levisivät kimallellen kuoleutuen ja kadoten peilikirkkaaseen lampareeseen. Kaikkea tätä Antti katseli kyyröttäessään kärsivällisenä kuin perisuomalainen ainakin hiljaa kosteassa pajupensaassa inisevien hyttysten keskellä tähystellen tyyntä vedenpintaa. Mikä häntä veti tällaiseen vaivalloiseen elämään?
Päivän Sana
Muut Etsivät