Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Sitte rengin kanssa nostimme sian kärrille ja hän antoi minulle sitte nuoran pään, millä köytin sian paremmin kiinni. Sitte menin taas ryökkinöiden luokse. Heistä oli se minun hätäni niin lustia, että tahtoivat nauraa itsensä kuoliaaksi. Kun taas aloin heitä rukoilla, niin antoi toinen ryökkinä minulle paperipalasen ja sanoi: 'mene nyt matkaasi ja vie tämä paperi teidän vallesmannille.
Ja jäipä kuin jäikin Aapokin hauskaa pakinoimista kuuntelemaan, ehdottipa vielä itsekin tuo harvapuheinen mies, että »sietäisihän siitä vallesmannille tieto antaa, koska niitä niin läämältään liikkuu». »Niinpähän taitaisi tehtävä olla», arveli tuohon Tuomas, mutta penkin päästä meinaili Kalle, että »eikö liene turhaa työtä kyllä ne kinttunsa katsoo».
Laamanni ei kuitenkaan kehoittanut juomaan, oli noussut ja mennyt ikkunaan ja puhui siitä rovastille: Jahah, sinä katselet niitä minun taimiani maltas, minä tulen kohta näyttämään sinulle jotain! Herrat ovat hyvät eivätkä unohda lasejaan! Mutta nuoret nousivat kaikki jättäen upseerin pitämään seuraa vallesmannille ja ruununvoudille. Herra luutnantti on nähnyt keisarin?
Särkyykö se, jos viskaa kivellä? tiedusti siihen Esa. Särkyy, kehasi Vesa. Otto siitä ilostui, huudahtaen: No koetetaanpas! Koetetaan! No! olivat loputkin valmiit, ja niin alkoi harras posliinin kivittäminen. Viimein sattuikin siihen kivi ja pojat siitä jo riemastuivat. Mutta kilahdus olikin kuulunut avonaisesta akkunasta vallesmannille, ja samassa hetkessä huusi tämä ankarana: Matti!
Olkoon miten tahansa, minä tein, niinkuin parhaiten tunsin ja ymmärsin enkä muuten välitä enää mistään! Mutta siitä olen tyytyväinen, että sain antaa vallesmannille korvatillin ja sanoa: vet hut! Kuinka sinä sillä tavalla voit?
ELLI (vallesmannille).
Ja vallesmannille itselleen hän kirjoitti: »Tietäen sinun suopeaksi hengen-asialle ja toivossa, että niitä asioita tulisit valtiopäivillä edesauttamaan, olen käskenyt lähetyspappini, Sakari Antinpoika Kolistajan, tehdä kaikkensa sinun vaaliasiasi hyväksi.
Ja suostui se tuomari. Siinä totia juodessa puheli hän Jussi Punnitusta vallesmannille: »Tuhmahan tuo kyllä näkyy olevan, mutta eivätpä ne lautamiehet ja kirkkoväärdit yleensäkään mitään kynttilöitä ole.» Puhe johtui siis viisausasiaan. Tuomari ryyppäsi ja jatkoi: »Ja mitäpä tuo alempi kansa liialla viisaudella juuri tekeekään.
Mitä se minuun kuuluu. Minä en kumminkaan ole niitä varastanut. MIKKO. Te olette liian arka, Silja. Maailmassa pitää elää maailman mukaan. SILJA. Tähän asti olemme eläneet rauhassa ja sovinnossa. Mutta nyt ANTTI. Syytön olen minä, sillä minä en riitaa rakenna. SILJA. Minulla ei sitten ole muuta neuvoa, kuin ilmoittaa asia vallesmannille. ANTTI. Koetapas semmoista tehdä. Koetapas, sanon minä!
Antti meni suoraan luo, sanoi iloisen hyvän huomenen ja löi kättä reippaasti. Paavo katsahti vähän kummissaan työstään ja kysäisi: Mitäs se Antti kävelee? Vallesmannille oli tässä vähän asiata, niin poikkesin mennessäni... Liekö mitä iloista asiaa, kun olet niin hyvän mielen näköinen? Mitäpähän lie ... eipä saata olla niin suruistakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät