Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025


Topias korjasi kirjan ja rahat, pani oven salpaan ja meni ulos. Lumi oli roskana ja räystäiltä lorisi vesi. Meren valkoiseen vaippaan oli aurinko hioittanut sinisiä pilkkuja. Tuulikin oli pehmeätä, tuoreelta ja makealta tuntui huulissa.

Täti, sehän on ihan linnan näköinen huudahti Helka kiinnittäessään katseensa tuohon valkoiseen kulmakattoiseen komeaan kolmikerroksiseen kivikartanoon. Täällä asuu Lotta täti kuten prinsessa! Rouva Bergendahl hymyili. Katsos, tuolla hän itse seisoo ja viittaa meille tervetuliaisia.

Ja hän vaikeroi, pani huulensa pitkälleen ja alkoi innokkaasti hoitaa käsivarttaan, jonka hienoon, valkoiseen nahkaan Eugenin puristus oli jättänyt punaisen merkin. "Dora, älä ärsytä minua ... älä saata minua suunniltani ... älä saata minua tekemään jotain, jota saisin katua perästäpäin!"

Matkalla oli hänellä hyvää aikaa miettiä kaikkea mitä tämän viikon kuluessa oli tapahtunut, ja raittiissa talvi-ilmassa hän voikin sen tyynesti tehdä. Lumi oli peittänyt maat ja metsät hänen ympärillään valkoiseen pehmeään vaippaansa.

Vaan kaksipa siitä, kunhan pääni selvisi... Nukunta se lääkettä on. Vaikka sitä ei toisinaan paljoakaan tarvitse, vaan ilman sitä ei tule ei viikkoakaan aikaan». Aurinko selvisi pilven takaa. Tuvan sivuikkunasta paistoi se valkoiseen uunin rintaan ja synnytti siihen ihanan, punertavan varjon. Juken silmät pyöristyivät. Hän siirtyi akkunaan.

Breitmann, jonka aivokoppa muuten oli patentin ansaitseva kompassi, oli eilen kuljeskellut itsekseen vähää ennen auringonlaskua ruoka-, hedelmä- ja vihannestavarain basaareissa, näiden korttelien ahtaimmissa ja haisevimmissa perukoissa. Silloin hän tupsahtaa käsiksi valkoiseen kameeliin. Vaikka kameeli makaa ja märehtii, hän heti näkee, mikä on lajiaan.

Niin silloin narahtaa portti ja sinä tulet yltyleensä valkoiseen puettuna siitä sisään.

Kevät kukkii ja kuolee taas. Pitäjän hautausmaa pukeutuu väliin valkoiseen hurstiin ja väliin lehteen ja kukkaseen. Polvi nousee ja elämän menossa temmeltää ja lähtee pois, sijaa uudelle tehden, mutta aina vaan vankkana seisoo hautausmaalla muistokivi, jonka kiitollinen kansa oli vanhalle kirkkoherralle siksi kerran pystyttänyt.

Ei, ei, niin kauttaaltaan käytännölliselle miehelle kuin hänelle ei mahtanut suuresti maittaa sellainen runoilijan jumalanruoka. Ei ei, hän tuijotti siihen valkoiseen kolmikulmarakennukseen, joka välkkyi metsän reunassa. Piipun imuke lerpahti pois hänen huuliltaan, ja niiltä katosi myös tuo tavallinen hyväntahtoinen hymyily.

Sen ympärille oli kääritty sidelankaa ja senkin seitsemän solmua oli avaaminen ennenkuin saatiin esiin kaksi pahoin pidettyä kuvakirjaa. Olipa siinä rahakin, huolellisesti käärittynä valkoiseen paperiin.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät