Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Huohottaen seisahtui Yrjö seuraavassa tuokiossa tuvan eteen. Sisästä kuului valitusta, hän raoitti ovea. Siellä makasi Sanna vuoteella, suonenvedon tapaisesti hän molemmin käsin puristi sängyn laitaa, ruumis kyyristyi kokoon, ja pää oli pudonnut tyynyltä pois. Hän käänsi tuskasta vääntyneet kasvonsa oveen päin, haikea avun pyyntö silmissä.
Viisitoista vuotias ei huolinut niistä haavoista ja mustelmista, joita hän sai, hän ei päästänyt huuliltansa pienintäkään valitusta, mutta kun hän näki vanhuksen iskuista vaipuvan maahan, näki kuinka veri tahrasi hänen kasvonsa ja valkeat hapsensa, ei hän enään saattanut malttaa mieltänsä.
Sinä talvena kuului aina keskiyön aikaan valitusta ranta-aitasta, eikä se lakannut, ennenkuin aitta muutettiin toiseen paikkaan. Samoin kuin östlantilainen talonpoika monin seuduin katsoo parhaimman juoksijan omistamista kunniakseen, pitää myöskin ruijalainen korkeimpana kunnianansa nopeakulkuisen purjealuksen omistamista.
Nytkös vasta lakkaamatta kesti kuulella natkutusta, valitusta ja ruikutusta, kuinka niukasti talossa piti elettämän. Lents oli monesti epätoivon alainen ja monta kertaa hän kävi niin vimmapäiseksi, että olisi luullut hänen muuttuneen toiseksi ihmiseksi.
"Leonardo on niitä harvoja, jotka rangaistus-laitoksessamme eivät tule pahemmaksi, vaan todesti paratuksi. Niihin neljään vuoteen, mitä hän täällä on ollut, ei ole vähintäkään valitusta ollut hänen päällensä; hän on väsymätöin töissänsä ja toimittaa net nöyrästi ja mielellänsä.
Kaikki, mitä Jumala sallii, on hyvä, ja meidän, joita hän äsken pelasti myrskyyn kuolemasta, tulee aina vieroa valitusta. Meidän sydämemme ovat niinkuin vaha Hänen kädessänsä; mutta jos Hän tahtoo, Hän karaisee ne terästä lujemmiksi.
3 Yö sairaalassa Tuuli ulvoo. Nurkat soi. Ruutuhun vihmoo vettä. Ken veisi polton otsaltain, kuivaisi kyynelettä. Kiviset seinät kaikuvat kuolevain valitusta. Miksi on päivä niin lyhkäinen yö niin pitkä ja musta? Takaa seinän kuuluu taas voihketta tuskaisata. Naapuri nyt. Minä huomenna. Sehän on elämän rata. Mennyt mies. Mennyt mies. Näinkö sun loppui ties?
Omituista on, että nekin, jotka uskovat Raamatun jumalalliseen johdatukseen, voivat sitä ajatella eivätkä muista taivaallisen Isän liikuttavaa valitusta, että hänkin on hoitanut ja kasvattanut lapsia, jotka ovat häntä vastaan kapinaan nousseet. Hän valittaa aina: "mitä olisikaan voinut viinimäessäni enemmän tehdä kuin olen siellä tehnyt?
Vielä vanha vaivoissani, Ikävässä istuissani Kihnuttelen kirjoitusta, Ilovirttä vierettelen, Hyräilen hyvillä mielin Armo keisarin avuista, Jonka syämmen Jumala Valaisi hengen valolla, Sinne vuoatti sisähän Raittihimman rakkau'en, Aivan suosion suloisen, Vielä lämpimän lähetti, Teki korvat kuulevaksi Kurjain suurta surkeutta, Orpoin itkua isoista, Vajavaisten valitusta.
Hän repäisi taulun irti, niin että naula parahti, jolla se oli lyöty puuhun. Hän aikoi heittää senkin menemään, mutta asetti sen sitten puun taa maahan kuin varmaan kätköön. Seuraavassa taulussa oli kirjoitus: "Kaikki ihmiset tulevat veljiksi kerran." Sen hän irroitti varovammin, niinkuin ei olisi kärsinyt kuulla puun valitusta, ja kätki senkin tiepuoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät