United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo merkillinen memoriaali tammik. 20 p:ltä 1829, joka meidät tällaisiin mietteihin on saanut, kuuluu: »Tämän kuun 15 päivänä lähettämässäni kirjelmässä olen minä tosin käskenyt teitä laillisen ajan kuluessa tekemään alamaisen valituksen keis.
Täällä ei ole mitään naisia, tämä on lasten osasto, sanoi hän. Sen tiedän, vaan täällä on vankilasta siirretty sairaanhoitajatar. On kyllä, täällä on niitä kaksikin. Mitä asiaa teillä siis on? Olen läheisessä suhteessa toiseen heistä, Maslovaan, sanoi Nehljudof: tahtoisin nyt tavata häntä, olen matkalla Pietariin jättääkseni hänen puolestaan valituksen kassatsioonioikeuteen.
Eikö ollut todella jumalan arvoista laskeutua tänne valituksen laaksoihin hälventämään pilvet, jotka peittivät tulevaisuuden synkkää vuorta ratkaisemaan viisaitten epäilyt muuttamaan haparoinnin varmuudeksi omalla esimerkillä opettamaan hyveellistä elämää esiintymisellään selittämään haudan arvotuksen ja todistamaan, ettei hengen kuolemattomuusjano ole turhan tavottelua!
Voi, maailma ei ollutkaan enää mikään ihanuuksien ruusutarha, se oli valituksen, surkeuden pesä kuinka hän ei ollut sitä ennen huomannut, kuullut tuota angervon ääntä, jota maailma kauttaaltaan kaikui? Hänen isänsä huomasi kyllä tapahtuneen muutoksen, se ilmausi varsinkin tuona tutkivana levottomuutena hänen ennen niin iloisessa, varmassa katseessaan.
Päätä huimasi niin kovin, että sen täytyi kumartaa alas eteenpäin ja koettaa käsin puserrella ja vilpoittaa. Ovesta tultiin. Sanna näki sormiensa lomitse ja päästi tuskallisen valituksen, samassa vaipuen ryysyille, joita oli sängyssä tyynyjen asemasta. Se oli Matin näkeminen, joka Sannassa vaikutti tuollaista tuskaa. Matti tuli, kainalo sauvoihin nojaten kovin kuihtuneena ja vaaleana sisään.
Mutta kun hänkin sitten palasi kotiin, huomasin kohta, että häntä painoi taas sama raskas mieliala, joka oli häneen tullut kuusivuotiaan tyttäremme valituksen johdosta. Kysyin kuinka oli käynyt. No, valitsin paikan, sanoi hän hiukan välinpitämättömästi, hyvin kauniin, näkyy järvi, torstaiksi lupasi saada haudan valmiiksi.
Leimahti uusi salama vain valkosena juovana väräjäväin lehtien yllä, ja kerjäläiset ammottelevine kurkkuineen päästivät uuden ja jälleen uuden salaman välähtäessä nurisevan valituksen, ja saukot palavine silmineen ja vavisten kauttaaltaan limaisine ruumiineen, valittivat mäkättävällä äänellä. Mitä ne soittavat? kysyi François Carville uudestaan ja liikutteli lakkaamatta käsiään.
Niin, tuomari on tehnyt virheen ja siitä on seurannut valamiesten päätöksen perusteettomuus. Mutta sitävastenhan on olemassa senaatti. Senaatti hylkäsi valituksen. Jos senaatti on hylännyt, niin arvattavasti ei ollut riittäviä aiheita kassatsiooniin, sanoi Ignatij Nikiforovitsh, nähtävästi täydellisesti omistaen sen tunnetun ajatuskannan, jonka mukaan totuus on lainkäyttämisen tuote.
Mikä mieltäni pahoittaa, on eräs synti, jonka kauhea raskaus kohta sortaa minun; en voi kauvemmin sitä kantaa." Kyyneleet keskeyttivät uudestansa vangin valituksen; tämä keski-ikäinen, vakainen mies itki kuin lapsi. "Luota minuun," jatkoi pappi, "kentiesi on se kuitenkin mahdollista sinua lohduttaa ja vaivojasi huojentaa.
Kuinka useasti olivat Annan ja Jaakon nimet horisevan valituksen suussa, kuinka katkerasti valitti hän itseänsä niinä pitkinä öinä, jolloin tuomitseva omatuntonsa ei sallinut unta hänen silmiinsä! Se kalvasi ja vaivasi häntä, niin kadotti hän vähät elinvoimansa, ja 64 vuotta seljässä ei ollut hänelle suinkaan tueksi.