Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Pienet pojat Kalle ja Hermanni katsoa tähystivät lakkaamatta tuota valittavaa raukkaa, viimein toivat he leikkikalujaankin Jussin nähtäväksi, joka tästä rauhottui, katsellen ja ihmetellen poikain kapineita. Sitten sai Jussi ruokaa ja kävi maata yhä valitellen kipeitä jalkojaan.
Ehkä hän pelkäsi, että hän kohtaisi jonkun pakenevista pahantekiöistä, riensi hän kuitenkin rantaa kohti, koska hän näki, ettei hänellä ollut mitään muuta valittavaa, jos tahtoi pelastaa rakkaan sisarensa. Pako. Jonkun ponnistuksen jälkeen oli merimiesten onnistunut sammuttaa valkea ja panna prikin purjehdittavaan kuntoon.
Mutta ei ole koskaan hänen suustansa kuulunut ainoatakaan valittavaa sanaa, ei koskaan ole nähty muuta kuin noita samoja iloisia, tyytyväisiä kasvoja, jotka ovat valmiit millä hetkellä tahansa kaikkia auttamaan.
"Ylpeytesi tarvitsee rangaistusta", sanoi Malla, lisäten uhkaavammalla äänellä: "Sinä häpeät valita minua seuralaiseksesi. Sinulla on kaksi valittavaa: ottaa minut tai hahhahhaah hänet, joka viime syksynä kävi Ikolassa ja jolla oli toisessa jalassa kavio." "Pois pois jumalaton noita", huusi Sipo, kooten kaikki voimansa.
Ei koko matkalla kuulunut valittavaa sanaa hänen suustaan; nälkää, janoa, puolipäivän polttavaa hellettä kärsi hän, eikä pelännytkään yksin illoinkaan, kun huuru-kehä, juuri kuin mikäkin varjovyö, rupesi valloittamaan näköpiirin ja me yksin yövyimme johonkin arolle ihmisäänen kuulumattomiin. Vieläpä kehottikin hän, meitä lohdutti ja ilahutti, niin ilomieliseltä hän näytti.
Minä olen sentähden siinä iloisessa toivossa, että jos kaikki totiset isän-maan ystävät yhdistyisivät yhteiseen rukoukseen niitten jalojen miesten tykö, niin ne antaisivat maalle uuden perustus-la'in, joka olisi Norjan la'in mukainen taikka vielä sitäkin parempi; sillä kyllähän se on iloisempaa hallita vapaata ja onnellista kansaa, kuin orjistunutta ja valittavaa sukua.
Itki suurta, pitkää, valittavaa särkyneen elämän itkua, joka tunki Johanneksen luihin ja ytimiin. Jos hänellä nyt olisi ollut revolveri, hän varmaan olisi ampunut heidät molemmat. Mutta sekin puuttui häneltä juuri nyt. Ainoa, mitä hän voi, oli viheltää ajuri ja antaa heidän hotellinsa osote hänelle. Kuomuun saakka hän jaksoi vielä saattaa Liisan. Mutta siellä laukesi hänenkin hermojännityksensä.
Minä olen kuin muutkin isät, minä tahtoisin, että he voisivat hyvin!" Hän aikoi mennä vuoteesensa; silloin kuuli hän valittavaa ääntä viereisestä huoneesta ja seisahti keskelle lattiata. Kun hän oli kuunnellut hetken, otti hän lampun mennäkseen katsomaan pienokaisia avojaloin ja paitasillaan.
Pohjoisessa sytytetään talven vallan ja voiman kunniaksi suuria sähiseviä soihtuja. Ne hulmuavat kauas taivaan kannelle ja leimahtelevat siellä, yhä muotoansa muunnellen, mutta yhtä äkkiä kuuluu hirmuinen pamaus ja jyrinä. Ei ainoastaan maa, vaan vuorien perustuksetkin vapisevat silloin, valittavaa voivotusta kuuluu Pieliseltä pitkien matkojen päähän kylmänä yönä.
Vasta monta kuukautta myöhemmin saa Emilie Björkstén rohkeutta tarttua kynään. 18 p:nä maaliskuuta 1864 hän kirjoittaa päiväkirjaansa: »Me matkustimme vanhan, synkän Porvoon läpi ja minä riensin tykyttävin sydämin tuohon rakkaaseen Rbg:n kotiin. Nyt vasta 'vilvoitti valittavaa mieltäni silmän sateen vesitulva'. 'Jos olet tuollainen, et saa nähdä Rbg:ia', sanoi silloin Fredrika.
Päivän Sana
Muut Etsivät