United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se mahtaa olla hirmuista, joll'ei vaarallistakin, koska sinä niin kovin kummalliselta näytit; sinun kasvosi olivat kauhistavan näköiset vähän aikaa." Minä pyysin, että hän ei siitä olisi millänsäkään, ja vakuutin, että se oli tauti, jonka puuskat ajoittain uudelleen tulevat ja johon ei mitään apua löydy.
Minä vakuutin koko ikäni muistavani sen ja nolona katsoa ällistelin Ainan punehtuvaa sisarta, joka jo muutamia silmänräpäyksiä oli seisonut sisarensa vieressä tietämättä oikein mitä tehdä, kun Ainalla ei näyttänyt olevan kiirettä meitä toisillemme esittelemään.
"Se on meidän kotimetsämme", sanoi Mikkel. "En minä näe mitään metsää", vakuutin minä. "Ettekö näe siellä semmoista tupsua", sanoi Mikkel kummastellen. Niin vähäpätöinen oli metsä, että sitä todellakin voi verrata tupsuun, mutta vielä pahempi oli että tämä "kotimetsä" ei kuulunut Astshagulille vaan eräälle venäläiselle kylälle.
Minä pyysin saada lausua hänelle pari sanaa kahden kesken, ja vakuutin hänelle, ett'en minä millään tavoin voisi tehdä häntä onnelliseksi, ja hän asettaa aina oman onnensa etupäähän. "Hyvä, hyvä! Varmaankin olette, herra Henderson, huomanneet, että naiset hallitsevat tässä talossa. Te ja Eva saatte sentähden päättää tästä asiasta Evan äidin kanssa." "Saan siis otaksua, että te puolestanne..."
Nuori ystäväni", jatkoi hän ystävällisellä äänellä ja tuli aivan eteeni, "minä en todella koskaan tahtoisi lausua mitään pahaa virkaveljestäni sanomakirjallisuudessa, ja voinhan olla varma, että se, jonka nyt ai'on lausua, on yhtä varmassa tallessa, kuin jos en olisi laisinkaan sitä sanonutkaan". Minä vakuutin, että hän voipi olla varma, ett'ei se joudu minulta sen edemmäksi.
Hevonen heinähäkin kanssa raosta pääsisi! väitti Antti. Tule sinäkin, Kalle, katsomaan vieraanmiehen puolesta. Ottaa se, vakuutin, katseltuani tarkkaan. Vaan lyö Jaakko uudestaan! Se äsken kun löit, kävi minun jalkaani ja siitä kirposi tuohon lähelle. Raskin minä lyödä. Totuus tuopi ja vääryys viepi! arveli Jaakko, otti maasta kuprunsa ja löi. Kilahti ja ottaa! se on kaksi.
Vaan siihen taitaa keretä palan purasta, ennenkuin on kaikki reklementit päässä? arveli emäntä. Onhan sitä tohtoriksi paljon lukemista, vakuutin. No hyvästi ja kiitoksia paljon kaikesta osottamastanne hyvyydestä! Ei kiittämistä! Hyvästi, hyvästi! Onnea ja menestystä vain lausui emäntä ja kätellessämme pyyhki jo vasemman kätensä käsiselällä kyyneleitä silmistään. Hän itki!
Silloin ehdotin arvalla määrättäväksi, kenen oli se tehtävä. Suomalainen toverini Wilson sai työn. Vakuutin olevani valmis ja mieluinen eroamaan kurjasta elämästäni. Koin vieläkin rukoilla ja rauhoittua, sillä kohtaloni minua kumminkin kauhistutti.
Minä vastasin hänelle, että niissä tavallisesti käsiteltiin oppineita ja harvinaisia asioita, varsinkin kaikkea semmoista, joka koski tapoja, kieltä ja pukuja parissa Euroopan vanhemmista kansoista, jotka kauvan aikoja sitte olivat kultuurin, sivistyksen ja valistuksen korkeimmalla kannalla; ja minä vakuutin hänelle että itse olin kirjoittanut kolme ylen oppinutta teosta eli väitöskirjaa näiden kahden kansan pieksuista.
Vastaukseksi tälle kirjeelle kirjoitin minä, ett'ei olisi liiaksi uhrata koko elämäni rakkautta tälle naiselle, jonka nyt olin löytänyt, naiselle, joka oli puhdas ja hurskas, joka taisi kiihoittaa kaikkeen suureen, jaloon ja pyhään, minä vakuutin, että kokisin voittaa hänet vaikka seitsemän kertaisesti täytyisinkin toimittaa Herkuleen vaikeat urho-työt.