Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Ja mikä lie vielä koiratkin riivannut haukkumaan... Niin, kyllä minä olen kuullut, ett'ei se paikka tiellä ole puhdas". "Vaarnavitsatko?... Noiduttu mikä noiduttu! Kuuluvat ne siellä nähneen jo monastikin vanhaa isäntä vainajata. Semmoisessa sanovat kävelevän pitkäliepeisessä nutussa ja yhä vaan hokevan jotakin maasta. Kerran sattui Trofimitsh vaari näkemään hänet.
"Niin", virkkoi Radilov, "sen minä tiedän omasta kokemuksestani. Minä, niinkuin tiedätte, olin nainut mies. Sitä ei kestänyt kauaa... kolme vuotta; vaimoni kuoli lapsen vuoteesen. En luullut voivani elää enää hänen jälkeensä; kauheasti minä surin ja olin runneltu, mutta itkeä en voinut kävelinhän niinkuin mielipuoli. Hänet puettiin, niinkuin tapa on ja pantiin pöydälle, tuohon huoneesen tuossa. Pappi tuli, lukkarit tulivat, alkoivat laulaa, rukoilla, suitsuttaa; minä ristin silmiäni ja painoin otsaani lattiaan, mutta kyyneliä ei tullut silmiin, ei karpaloakaan. Sydän se ikäänkuin oli kivettynyt, pääni samoin, raskaaksi kävin koko mies. Niin meni ensimmäinen päivä. päivä uskottekos? minä oikein nukuin! Aamulla menin vaimoani katsomaan, silloin oli kesäinen aika, aurinko valaisi vainajata päästä jalkoihin asti niin kirkkaasti.
He rohkenevat väittää, että Rothsayn herttua ilokumppaleineen, jotka kuljeksivat pitkin katuja maskeraattipuvussa ja humalassa, ottaen kiinni miehiä sekä naisia, ja pakoittaen heitä tanssimaan sekä äärettömiä viinimääriä nielemään, ynnä tehden kaikellaisia muita hullutuksia, joita on tarpeetonta luetella, ovat tuota vainajata pahoin pidelleet.
KOLMAS MUNKKI. Suo armon Herra, että menestys, Kuin pyhää vainajata seurasi. Jää meille perinnöksi! JOHANNES. Valitus Nyt kaikukohon aina Roomaan asti Ja pyhä isä itse itkeköhön, Valittakohon vaikeasti tällä Vahingon surkealla päivällä! Oi! MAUNU. Mailman mahti-vallat, kuninkaat Ja ruhtinaat muut murhe-vaatteisin Ja huoli-pukuun pukeutukoot, Kun kirkon jaloin sankar surmatt' on!
Meidän aikamme on palannut vanhaan tapaan, kiitellen kernaimmin hiljaisen, vakavan haudan partaalla vainajata, sanomalehtien kertojien pannessa muistiin muistoseppelten antajat, arkun kantajat ja ruumissaaton osanottajat.
Mua takaisin jo kutsui Mestarini, siks kiihkeämmin pyysin vainajata minulle virkkamaan, ken kanssaan oli. Hän lausui: »Enemmän kuin tuhat täällä viruvi kanssasi, myös Fredrik toinen ja Kardinaali, puhumatta muista.» Hän hautaan vaipui. Mietiskellen tuota puhetta, soipaa vihamieliseltä, päin muinais-ajan laulajaa ma kuljin.
Päivän Sana
Muut Etsivät