Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Siihen ei mene pitkää aikaa, toivon minä. Kas niin, nyt lähdetään!" Vaunuissa kertoi hän, että hän käy rouva Séguinin tähden imettäjätoimistossa. Siinä talossa ei ollut asiat hyvin. Heti synnytyksen jälkeen oli Séguin lyhytaikaisessa hellyydessään vaimoaan kohtaan tahtonut itse valita imettäjän Andréelle, äskensyntyneelle tytölle.
Kun hän ajatteli vaimoaan, omaa rakasta Marianneansa, jonka iloista raskaudentilaa hän hellästi jumaloitsi, tunsi hän ääretöntä surua noita häpeällisiä, päivänvaloa pelkääviä ja halveksittuja raskaudentiloja kohtaan, kaikkia noita onnettomia naisia kohtaan, joille äidiksi tuleminen on katkera koetus.
Juhana nousi ja aikoi lähteä toista sarkaa kyntämään, kun samassa palvelustyttö tuli juosten sanomaan, että kartanolle oli saapunut vieraita vanha mies ja vaimo jotka heti tahtoivat nähdä Juhanan. Tämä puoleksi närkästyen, puoleksi kummastuen siitä, ettei hänen vaimoaan haluttu nähdä lähti astumaan taloon.
Hän oli todellisen mielenliikutuksen vallassa; hän ikävöi kiihkeästi, innokkaasti, niinkuin lapsi ikävöi joululahjoja, että päivällispöytä olisi katettu ja Dora tulisi häntä vastaan iloisena ja ystävällisenä. Hän halusi niin mielellään tällä hetkellä tuntea ainoastaan rakkautta vaimoaan kohtaan.
Mutta nähtävästi äijä ei erikoisesti rakasta vaimoaan. Voihan vaimo olla Xantippa. Mutta kyllä silläkin naisella oli seitsemän päivää viikossa, joka sai tuommoisen ukkorähjän rakkautta tyydyttää. Eipä sillä, että tältä järkensä puolesta olisi puuttunut mitään. Mutta oli muuten kovin kummallista kuvitella häntä aviomiehenä. Suomalaiset matkustavat kovin paljon, hän huomautti jotakin sanoakseen.
Täti Lison ja kreivitär Gilberte jäivät yksin Jeannen viereen, siksi aikaa kun hautajaismenot toimitettiin. Kreivitär suuteli häntä vähä väliä toistaen: Rakas ystävä raukkani, rakas ystävä raukkani! Kun kreivi de Fourville tuli takaisin noutamaan vaimoaan, itki hän itse aivan kuin olisi kadottanut oman äitinsä.
Rouva siis kaikessa hiljaisuudessa söi, ja vähän päästä alkoi maisterikin syödä. "Hyvän ruokahalun se vuori-ilma tekikin, se rapakon rämpiminen", sanoi rouva ruoalta päästyään. Maisteri vilkaisi vaimoaan lasisilmiensä alitse. "Rapakon rämpiminen!" matki maisteri. "Tekeekö se ruokahalun?" "Ka, mitäs tuo muuta tehnee", sanoi rouva ja meni kyökkiin.
Heinonen vastasi rauhallisesti: Kaikki se saattaa olla totta, mutta ainoastaan sillä ehdolla että mies pitää vaimoaan vihollisenaan, lapsiaan elätteinä ja ... ja ... maata vain kuolleena pääomana. Mutta...
Vanhapiika loi häneen levottoman katseen ja vastasi ujolla äänellään: Tietysti odotan. Paroni auttoi paronittaren ylös ja, ollen itsekin päivän helteestä väsynyt, sanoi: Minä menen myöskin maata. Ja hän seurasi vaimoaan. Silloin nousi täti Lisonkin vuorostaan, jätti tuolille solmiamistyönsä, villalangan ja koukun, ja meni nojaamaan ikkunaan, katsellen ihanaa yötä.
Hänen vaimonsa, jota Sipo aina oli hellästi kohdellut, saattoi milloin tahansa odottaa kuulevansa mieheltään jonkun pistosanan. Sipo ajatteli: onko mahdotonta, ettei vaimoni ole ilmaissut matkahankettani? Hän oli jo kerran syyttänyt vaimoaan siitä, mutta kun tämä oli pyhästi vakuuttanut olevansa syytön, lauhtui Sipon mieli sillä kertaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät