Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kirkossa oli kuulutettu, että kauan odotettu uusi maaherra, parooni Reinhold Wilhelm von Essen, viimeinkin oli saapuva Vaasaan ja että väestön sopii hänelle vetoumuksiaan ja valituksiaan esittää. Ahdinko oli suuri, kaikki tarvitsivat apua ja kaikki odottivat sitä uudelta maaherralta. Mutta samalla alkoi mielten kuohuakin.
Minne ajetaan? kysyi Pekka nyreästi, kun oli tultu suurelle maantielle. Aja minne tahansa, vastasi yhtä äreästi hänen herransa. Pekka käänsi hevosensa Vaasaan, jonne oli vaan noin kolmen peninkulman matka. Bertel huomasi sen. Pöllö huusi hän, minähän käskin sinun ajaa pohjoiseen päin.
Larssonin kaupasta oli nyt tullut loppu, niinkuin useimpain muidenkin, ja hän sai kiittää onneaan, kun hänellä, heti rauhanteon jälkeen vihdoin viimein Vaasaan palattuaan, koko suuresta omaisuudestaan oli tallella muutamia piiloon pantuja vanhoja hopeapikareita, sata vaskilevyä ja muutamia tuhansia arvottomia rahamerkkejä.
Koska Rajevski nyt näki vasemman sivujoukkonsa voitetuksi ja myöskin itsensä estetyksi Vaasaan menemästä, ei hänellä ollut muuta pakopaikkaa, kuin Salmiin. Hänen synkkä silmänsä katsahti vielä kerran savulta peitettyä tannerta, joka oli ikäänkuin kuolleilla kylvetty. Kolkolla äänellä antoi hän käskynsä ajutanteille, sekaantuneet joukot järjestyivät taas ja paluumatka alkoi.
Kreivitär Bertelsköldiä ei voitu saada vanhasta isästään eroamaan, ja koska kreivikin tarvitsi vielä levähtää täysin tervehtyäkseen, niin päätettiin, että vastanaineet toistaiseksi jäisivät Vaasaan. Vanha porvariskuningas ei kumminkaan kauan tarvinnut tyttärensä hellyyttä hyväkseen käyttää.
Hän oli sentähden jo keväällä ilmoittanut halunsa saada tänä päivänä, heinäkuun kahdeksantenatoista, nähdä kaikki tämän laajalle levinneen suvun jäsenet, suuret ja pienet, kokoontuneina ympärilleen Vaasaan. Tämä hänen halunsa oli käsky, jota ei kukaan tahtonut eikä tohtinut olla täyttämättä.
Kun he seuraavana aamuna saapuivat Vaasaan ja aikoivat ajaa kortteeriin kauppias n pihaan, oli portin edessä valtava, satoihin nouseva lauma kerjäläisiä, jotka siinä melusivat ja rähisivät aivan toisella tavalla kuin maalla, epäilemättä siksi, että olivat täällä saaneet syödä vatsansa täyteen ja saaneet siten uusia voimia. Syyn tähän patoutumiseen huomasivat miehet heti.
Samaan aikaan niiden tapahtumien kanssa, joista edellisessä luvussa on kerrottu, siis keskipalkoilla elokuuta 1632, nähtiin Pohjanlahden aaltoja kyntämässä kuninkaallinen, ruotsalainen sotalaiva Maria Eleonora, joka oli osoitettu kulkemaan Tukholmasta Vaasaan, viedäkseen sieltä Pohjanmaalla otettuja sotamiehiä Saksan sotaan. Oli kaunis ja kirkas kesäaamu. Aavan meren ulapoilla oli tuo omituinen, sanomaton loistonsa, joka samalla on niin suurta ja niin viehättävän kaunista.
Eräänä kesäkuun iltana, kun koivut äsken auenneine viheriäisine hiirenkorvineen katselivat kuvaansa kirkkaan Lohilahden pinnasta, nähtiin erään ennen muinoin kookkaan, mutta nyt suruista ja vanhuudesta kumarruksissa olevan harmaapään verkalleen vaeltavan maantietä, joka Uudestakaarlepyystä vie etelään päin Vaasaan.
Muuttaako päätöksen! Mitä oikkuja nämä ovat? Milloin on kukaan meidän suvustamme sanansa peruuttanut? Kuulkaa minua, isä, älkää tuomitko minua liian ankarasti! Taipuessani teidän tahtoonne minä en tiennyt, että hän, jonka minä luulin hylänneen ja unohtaneen minut, samana päivänä oli palaava Vaasaan, toistamiseen pyytämään minua vaimoksensa. Minä jo arvasin.
Päivän Sana
Muut Etsivät