Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kokonainen kesä on kulunut siitä, kun välskäri lopetti kuudennen kertomuksensa. Sillä välin oli häntä harvoin nähty kaupungissa, ja kun hän ilmaantui sinne harmaassa kalastajantakissaan, isot pieksusaappaat jalassa, kantoi hän olallaan pahkuraista sauvaansa, jossa leiviskän painoinen hauki riippui ikäänkuin voitonmerkkinä. Hauki oli aiottu isoäidin pöydälle.
Se oli onnellista aikaa; minä olen vakuutettu siitä, että välskäri tähän aikaan vaikutti paljon hyvää, mutta siitä hän ei koskaan puhunut. Kauan ei hän kuitenkaan saanut oman mielensä mukaan kiertää maita mantereita. Vuoden 1788:n jälkeen oli lääketiede yliopistoissa edistynyt jättiläisaskelin.
Minun mielestäni on meillä ollut jo tarpeeksi puhetta verestä, vastasi välskäri vakavasti, eikä minulla ole enää halua penkoa 1741 vuoden rikkaläjiä. Ne harvat kultarakeet, joita niistä voi löytää sieltä täältä loan seasta, ovat sitäpaitsi jo poimitut "Suomen herttuattaren" kruunuun.
Parempaa puuta tarvitaan sotamiehen tekoon tänä aikana. Vai luuleeko veli meitä kananpojiksi? Minä tiedän, lisäsi välskäri, kun kapteeni aikoi jatkaa, minä tiedän, mitä veli tahtoo sanoa: veljellä oli siivet Karstulassa. Eräänä kauniina huhtikuun päivänä lähti välskäri ampumaan lintuja kuvilta. Toverinaan oli hänellä vanha, toissilmä korpraali, Ritsi nimeltään, s.o.
"No, no, kuinka sinulle saattaa uskoa huonon sairaan hoitoa, kun olet niin raivoisa", kysäsi majuri vesissä silmin. "En minä ole raivoisa, kyllä hoidan hyvin", supisi Anna, peljäten majurin peräyttävän lupauksensa. Risto kannettiin siis Tuovilaan ja vuode tehtiin Annan omaan sänkyyn. Ensimmäisellä kolmella vuorokaudella välskäri ei poistunut sairaan tyköä.
Niinpä kyllä, sanoi välskäri, mutta arvattavasti hän palveli jo niin nuorena, samoin kuin moni muukin siihen aikaan, piiparina tai kuormastopoikana.
Kevät oli kulunut, kesä myöskin, ja syyskuun yöt alkoivat pimenemistään pimetä. Taas leimusivat iloiset pystyvalkeat vanhan isoäidin huoneissa, ja välskäri, joka vuosi vuodelta kävi yhä viluisemmaksi, lämmitti vahvasti yliskamarissaan. Anna Sofia oli kesällä joutunut kihloihin ja vietti nyt suurimman osan aikaansa kangaspuitten ääressä kapioitaan kutoen, sillä häihin oli vielä vuosi aikaa.
Tekisipä mieleni tietää, mitä siitä raukasta sitten tulee, kun isä on silmänsä ummistanut. Niinpä niin, sanoi välskäri. Serkku ajattelee ja puhuu kuin ymmärtäväinen ihminen ainakin, ja niin ajatteli ja puhui Falkbyn kreivitärkin, nuoren Kaarle Viktor Bertelsköldin äiti.
Hän ei ollutkaan tavallinen välskäri, sillä hän oli nauttinut opetusta yliopistossa, vaikka varain puute ja häpeällisesti petetyksi tullut nuoruuden rakkaus olivat liian aikaiseen katkaisseet tämän opin tien. Kolmen kymmenen vuotisessa sodassa oli hän seurannut sotajoukkoa ja oli saavuttanut suurta ansiota haavoitettujen hoidossa.
Nyt ei mikään enää voinut pidätellä miestä, ja hän kirjoitti kotiin, että välskäri tavallisesti katkoo muiden jalkoja, eikä omiaan, ja saikin paljon tinkimisen perästä toivomansa suostumuksen. Ja samassa oli heprean kirja ylösalaisin hyllyllä. Bäck ei enää harjoittanut opinnoita, hän ahmi ahmimalla kirurgiaa ja oli muutamien kuukausien kuluttua yhtä hyvä välskäri kuin kaikki muutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät