United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Itsetiedottomuuden viattomuus, se on verrattomasti kuvattu ei ainoastaan kasvoissa, vaan koko ruumiissa. Syntyi kuitenkin pieni väittely katselijain kesken. Mutta mitä sinä luulet niiden tulevan tästä kotona sanomaan? Kuinka mitä? Se haukutaan siellä maan tasalle. Ja miksi? Siksi, että se on noin ihan ilkialaston... No, mutta helvetissä, sehän on juuri hienointa taulussa! Sen pääajatus!

Ja kaikki, jotka kulkevat ja kuvittelevat muuta, ovat narreja, ja elävät tyhjyydessä, olemattomassa mielikuvituksessa. Eläimetkin ovat heitä viisaammat ja tietävämmät, Syntyi ankara väittely. Luutnantti R., joka oli tapansa mukaan suuresti humaltunut, rupesi pitämään esitelmää rakkaudesta, eikä valinnut sanoja vaan nimitti kaikki nimeltä. Siitä samasesta sanoi hän riippuu kaikki.

He olivat tuumanneet lähteä soutelemaan, ellei Ossilla olisi mitään sitä vastaan. Ossi tietysti suostui, ja niin sitä lähdettiin pienellä valkeaksi maalatulla venheellä, joka varta vasten oli tehty tämmöisiä retkiä varten. Syntyi pieni väittely siitä, kuka pitäisi perää, kuka soutaisi.

Hän otti Kjellandin novellin povitaskustansa ja ojensi sen neideille, puolittain kiistanhaluinen katse silmässä. Cecilia katsahti pikaisesti kirjaan päin. "Olemme!" vastasi hän ripeästi, "taikka oikeammin minä vain puolitiehen, vaan Agnes loppuun." Herra Vigert siirtyi likemmäksi Agnesia. Kaikkien kasvoilta loisti hymy, sillä he tiesivät, mikä miellyttävä väittely nyt oli alkamassa.

Kysymyksessä oli virsi "Koko maailm' iloit mahtaa!" tai oliko se joku muu, sitä en muista. Mutta samapa se. Virsi kuin virsi. Eräästä kohdasta väitti lukkari, että siinä pitää veisata his. "Hii-iis!" veisasi hän. Minkkinen vältti, että siinä on h, ja veisasi: "Hooo-oo ... hoo-oo!" Syntyi väittely.

Joksikin vilkas väittely syntyi vastoin tavallisuutta erään pohjoisvaltiomiehen ja erään Texaslaisen välillä.

Tämä turhanpäiväinen väittely ! No, ei auta; minä lähden sinne. HANNA. Teaatteriin? Mitä varten, pappa? PASTORI. Estämään häntä. Minun lapseni ei saa näyttelijänä esiintyä. JUSSI. Ette kumminkaan mahda ? Sehän olisi julkinen häväistys. PASTORI. Sekö, että isä vaatii kuuliaisuutta lapseltaan? Sinulla on kumma käsitys kunniasta ja häpeästä. Mutta sitä en ihmettele.

Minä tahdon kaksi sataa, vaan kun lasken puoleentoista, niin se jääpi silloin minulle. Elä usko, minä lasken alemma, päätti Reeta. Vaan minäpä lasken vielä sitäkin alemma. Reeta jo kiukustui. Laske vaikka kuinka alas, niin minä yhä alemma. Heittäkää pois tuo väittely, sanoi kirjuri. Tuolta jo ajaa ostomiehiä. Sieltä ajaa örhyytteli Kotaniemen Tuokko isolla oriillaan, pieni poikansa rinnallaan.

Sisar kertoi lasten jääneen mummon, hänen miehensä äidin luokse, ja hyvin tyytyväisenä siihen, että väittely veljen ja miehen välillä oli loppunut, alkoi kertoa kuinka hänen lapsensa leikkivät matkustusleikkiä ihan samalla tavalla kuin ennenmuinoin hän, Dmitrij, oli leikkinyt nukkiensa mustan neekerin ja erään ranskalaiseksi sanotun nuken kanssa. Muistatko todellakin, sanoi Nehljudof hymyillen.

En tiedä, mutta minusta tuntuu, kuin naisen ei pitäisi sekottaa ääntänsä meluun, silloin kuin riidellään jostain päivän kysymyksestä, etenkin jos väittely koskee sellaista kysymystä, jota minä pitäisin yksityisen pyhänä asiana: uskonnollista tunnetta, eli, vaikkapa ei juuri tunnettakaan, vaan ajatusta, uskonnollista vakaumusta.