Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kyllä se niin on, kyllä se niin on, sanoi toinen ja vaikka näytti Uunoa vanhemmalta, jotenkin Henrikin ikäiseltä, alkoi kuunnella häntä niinkuin olisi ollut nuorempi. Henrik ei voinut uskoa korviansa. "Maalaisolot", "taloudelliset kysymykset," kuulla tämmöistä sanoja Uunon suusta, se oli sama kuin ihan kokonaan kadottaa hänet käsistään. Hän harjoitteli maanmittaustöitä vaan "opiksi!"
Suokaa anteeksi, mutta minä aijoin pelata neiti Seligin kanssa, sanoi Henrik. Hanna katsahti taas kummastuneena ja kysyvästi Henrikiin, arasti, niinkuin olisi epäillyt jotenkin loukanneensa häntä. Mutta Henrik, yhä sama mahtava varmuuden ja päättäväisyyden tunto joka jäsenessään, ei ottanut huomatakseen mitään vivahduksia kenenkään kasvoissa. Hän määräsi vuorot ja pyysi Uunoa alottamaan.
Ja Henrik oli mitä parhaalla tuulella. Hänen oli tavattoman keveä olla, hänellä oli kuin olikin jonkinlainen luottamus kaikkeen, itseensä, yhteiskuntaan, kykyyn järjestää omia ja muiden asioita. Siitä saakka kuin hän istui issikkaan muisti hän alkaneensa ikäänkuin matkia Uunoa, ja hän jatkoi tahallaan tätä matkimista yhä edelleen.
Niinkuin Uunon oma elämä oli rakennettu tulevaisuudelle, niin oppi nyt Hannakin käyttämään nykyhetkeä ainoastaan asteena tulevalle. Uunoa ajatellen ja hänen tulevaisuutensa nimessä Hanna tuli äärimmäisen säästäväiseksi, seurusteli vaatimattomasti lehtoorskien kanssa ja puvussaankin noudatti suurta yksinkertaisuutta.
Hän tiesi, että jos koetti välttää, kiertää tai vastustaa kohtalon tahtoa, niin joutui "kärsimyksen tielle", jossa pakko vei sinne, mihin ei vapaaehtoisesti tahtonut mennä. Sentähden Henrikin tuli oikein sääli Uunoa, kun hän ajatteli, että vähän ajan kuluttua Uunon pää ynnä sen suurenlainen takaraivo tärisee junavaunussa hänen istuessa selin Helsinkiin matkalla Pietariin venättä oppimaan.
Minne asti hän siis tavoittelikaan? Siinä se istui aivan kuin joku tuntematon vilkas herra. Henrik nyt vasta tuli ajatelleeksi kohdelleensa Uunoa ehkä liiaksi niinkuin lasta. Hän aikoi tästälähin muuttua huomaavaisemmaksi Uunoa kohtaan. Muutenhan menee kaikki heidän väliset suhteensa ihan pilalle. Vasta Tampereelta erosi henkivakuutus-asiamies heistä.
VALDEMAR: Jos sinä rakastat Uunoa, niin sano se suoraan. Toistan vieläkin: kihlauksemme voi kyllä purkautua. UUNO: Se oli leikkiä. VALDEMAR: Oliko se leikkiä, Leena? LEENA: En tiedä. Saat mielelläsi suudella häntä. Päinvastoin minä iloitsen, että sinäkin Uuno pidät Leenasta. Niin, niin, no suudelkaa nyt minun nähteni, en välitä siitä vähääkään.
Kaikki he rupesivat nauramaan. Muistatteko, muistatteko, puhui Uuno soittaessaan. Ja muistatteko kuinka pappa tuli aina kamaristaan, kun Uuno soitti, ja matki Uunoa, sanoi Johannes, näyttäen kuinka pappa matki. Hän vähitellen vilkastui äskeisen häiriön jälkeen, ja muistellen entisyyttä he nauraen ja jutellen tulivat ruokasaliin.
MARTTA: Hän ilmankin vihaa Uunoa. ROUVA VALTANEN: Ei hän vihaa ... ei hän vihaa ... te teette vääryyttä isälle ... hän on rehellinen, hän on maailman rehellisin mies. MARTTA: Mutta Uuno sanoo...
"Merkillistä, kuinka se sentään rakastaa veljiänsä! Ja kuinka erilainen hän on Hannalle!" ajatteli hän taas. Koska näin kerran kävi, eikä hän olisi voinut loukata Uunoa hylkäämällä hänen hyväntahtoisuuttansa, päätti Henrik mennä kiittämään Uunoa, ja matkustikin lyhyelle käynnille kauas pohjanmaalle. Omituista oli Henrikin tulla Frantsilaan nyt kun se oli Johanneksen koti.
Päivän Sana
Muut Etsivät