Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän aikoi ensin mennä kotiinsa, mutta vastustamaton halu veti häntä tänä iltana Kämppiin. Hänen täytyi saada tavata tovereitaan ja puhella heidän kanssaan. Ja vähän sen jälkeen istui hän Kämpin alakahvilassa suuren, pyöreän pöydän ääressä. Ne eivät olleet nuo muut siinä kokouksessa, jossa keskusteltiin keinoista hätääkärsivien hyväksi. Olivat sen kokonaan unohtaneet.
Kukin palasi hevosensa luo, nousi sen selkään, ja päällikkö asettui joukkonsa etunenään. Hetken kuluttua he olivat kadonneet samaan suuntaan mistä olivat tulleetkin. Ali Baba ei heti laskeutunut maahan puusta. "Voisihan olla", ajatteli hän itseksensä, "että rosvot olisivat unohtaneet jotakin ja palaisivat takaisin."
Jollen sillä pääse, on edesvastaus teidän. Siis rahat tänne heti paikalla! VAINIKKA. Mutta, herranen aika! Olisko se mahdollista, että minä olisin teille niin paljon velkaa? TUOVILA. Ettekö te todella sitä tiedä? Vai olisitteko unohtaneet? VAINIKKA. Sitä en usko. TUOVILA. Mutta kun tässä on selvä velkakirja.
Hänkin huomasi heidät samassa, tarttui hattuunsa ja heilutti sitä heille tervetuliaisiksi. He olivat hänet kokonaan unohtaneet. Elli oli ajatellut, että he kotiin tultuaan taas ehkä istuvat verannalla, puhelevat niinkuin ennenkin ja selviävät entiselleen. Olavikin ajatteli samaa ja toivoi hänkin omalta kannaltaan.
Tuntui siltä kuin ihmiset olisivat unohtaneet puhumisen taidon ja olleet raivoisan hulluuden vallassa, jolloin eivät muuta muistaneet kuin huudon: kristityt jalopeurojen eteen! Päivät olivat kummallisen helteiset ja yöt viileämmät kuin koskaan ennen. Itse ilma tuntui olevan täynnä hulluutta, verta ja rikosta. Mutta samassa määrin kuin julmuus kasvoi, kasvoi marttyyriuden ikävöiminenkin.
Joulun ulkonaiset menot suoritetaan vanhaan tapaan, kuuset ajetaan kotiin, kynttilät sytytetään, lauletaan ja soitetaan, kääröjä lentää sisään, ja lapset iloitsevat. He ovat saaneet, mitä ovat toivoneet, ja heille on pieninkin lahja riittävä ilon aihe. Ehkä ovat vanhatkin hetkeksi tempautuneet mukaan ja unohtaneet.
Kun Kerttu näki hänen huolestumisensa, ei Kerttu voinut olla sanomatta: No, sinun vallankumouksesi täisikin tulla vähän liian pian? Herran nimessä, mitä he tekevät! Voi onnettomia! Näyttäytyisi parikymmentä kasakkaa, niin saisimme kymmeniä tuhansia raajarikkoisia! Kerttu! Kerttu! He ovat unohtaneet Viaporin! He ovat unohtaneet kaikki! He ovat panneet senaattorit ja kenraalit viralta!
Hän ne tunsi, vaan ne eivät häntä, ne olivat kuin unohtaneet, hylänneet ja vieraantuneet hänestä. Silloin kun hän ensi kerran merille lähti, loiski rantasillan ja alusten kupeissa valkopää aallot. Tuolla kaukana roiskivat ne luotoja vasten rynnäten korkealle ilmaan vaahtoisina, ja taivaan rannalla vyöryi aivan kuin olisi siellä vuoria vieritetty.
Juuri olimme päässeet pellolta, minä läksin viemään pellavia likoon, kun palaan sieltä kotiin, tässä Taras vähän pysähtyi ja oli hetkisen vaiti, mikäs on edessämme: käsky käräjille. Ja me kun jo olimme unohtaneet koko käräjät. Kyllä siinä on ollut varmaan paholainen mukana, sanoi puutarhuri: eihän ihminen omin päin rupeisi toisen sielua turmelemaan.
Mutta minä tiesin, että työmiehet, jos minä vähensin heidän palkkaansa vaikka yhdellä killingilläkin, olisivat unohtaneet kaikki, mitä minä olin tehnyt heidän hyväkseen, ja että he uhatakseen tai kostaakseen antaisivat minun vastustajani palkata itsensä ja auttaisivat heitä voittoon. Ja sitä minä en saattanut sietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät