Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Pikku Maria oli hypännyt vuoteestaan juosta sipsutti pikkuisin paljain jaloin auringon pilkkeessä ja ojensi hänelle kuihtuneen oksan: Sen sinä unohdit ota se mukaasi minä en kärsi sitä huoneessani se on kuollut!... Adelsvärd otti sen, katsellen tyttöä kuin näkyä. Pikku Maria piti molempia käsiään silmiensä edessä. Adelsvärd sanoi vaivaloisesti: illalla! ja kiirehti suinpäin rappusia alas.
Mutta juuri kun Edvard, jouduttuaan keskelle kukkaköynnöksiä ja naisten tekotuoksuja, itsekin huomasi suuren laiminlyöntinsä ja tunsi koko yleisön tuomitsevat katseet jäsenissänsä, kuuli hän takaansa Vendellin huudon: Edvard hoi, tässä ne ovat, sinä unohdit pääasian! Ja näki Vendellin tulevan kantaen suurta pyöreätä naisten hattukoteroa.
Mutta kun unohdit antaa minulle peilin pienenä ollessani, on se anteeksi annettavaa, jos en voi olla yhtä ihastunut kuin sinä. Kuulehan, Liisa! Mitä rouva tahtoo? SIIRI. Meidän pitää saada jotakin oikein hyvää illalliseksi. LIISA. En koskaan kuule muuta, ja SIIRI. Tuure pitää linnusta. Se on päätetty. Meidän pitää saada pyy-paistia. LIISA. Se on mahdotonta. SIIRI. Mahdotonta, kun minä käsken.
Miksi unohdit meidät tänne alas yöhön ja pimeyteen? Enhän ole teitä unohtanut, koetin puolustautua. Tehän kaiutte, ette ole koskaan lakanneet kaikumasta sydämessäni. Mutta minun täytyi ensin päästä kyllin ylös, että kerran voisin kyllin korkealta teille kauneuden ja totuuden evankeliumia kuuluttaa. Me emme kuule niin ylös, huokasivat äänet.
"Sen sinä unohdat kuten äskenkin unohdit. Sinulla on oikeus tehdä loppu itsestäsi, mutta tyttöä sinä et saa syöstä turmioon. Muista, mitä Sejanuksen tyttären täytyi kärsiä ennen kuolemaansa." Hän ei ollut täysin vilpitön tätä lausuessaan, sillä hänelle oli Vinitiuksen pelastus paljoa tärkeämpi kuin Lygian.
Hän vastasi siis vapisevalla äänellä: Kävin erään sairaan luona. Olisit voinut käydä siellä sopivampaan aikaan, sanoi isä. Kun sinä unohdit minut, olen minä sinua ajatellut. Kas tässä, olen lukenut läpi testamenttini ja pannut sinun osallesi entisen lisäksi vielä kuusi lypsävää lehmää. Huoletta voin nyt lähteä täältä; tulevaisuutesi on turvattu. Isä hyvä!
Hänen rinnallansa himmennyt sinä kuin auringon rinnalla kelmeä kuu. Oi! nyt alkaa lempeni ja tuskani. Käsi kädessä he käyvät. RACHEL. Mitä nyt, mun veljeni? Onko se onnellinen, joka näin äänetönnä villisti tuijottelee alas maahan? CANZIO. Suokaat anteeksi! minä unohdin teidän. RACHEL. Unohdit? Meidän? Mitä mielettömiä haastelet sinä?
Eikös tämä ole mukavaa? huusi hän serkulleen, joka seisoi portailla. Mainiota! huudahti tämä taputtaen kovasti käsiään, niin että nuot räpyttelevät linnut karkoittuivat pakosalle. Hyi, kun niin taitamattomasti menettelet Elli teki tyytymättömän liikkeen. Sinä unohdit, ettet ollut nyt teatterissa!
Isoisäsi mielipiteet ovat ikäänkuin vartioneet sinua, mutta unohdit tien lähteelle, josta heillä oli alkunsa. On kauheata kuulla ihmisten kiroavan ja pilkkaavan, mutta vielä kauheampaa on kuulla Herran Jumalan pyhää nimeä väärinkäytettävän tekopyhyydeksi ja ulkokultaisuuden kautta. Kumpikin tavallaan riisti sinulta lapsuuden uskosi, eikö niin, Juho?"
»Kyllä me asumme Helsingissä, mutta miehelläni on pieni perintötila maalla, jossa kesäisin olemme ja joskus, tai oikeammin sanoen aina, kun sopii, talvellakin.» »Mutta miten sinä tulet maalla toimeen?» »Minäkö? Mainiosti! Miks'en tulisi toimeen?» »Sinä kun niin rakastat seuraelämää ja huveja?» »Totta sanoit, vanha toveri, mutta sen sinä unohdit, että minä rakastan kaikkea.
Päivän Sana
Muut Etsivät