Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ja tuon muinoin niin vankan ja korskean sekä pöyhkeydellä rakennetun ajatusluoman rakosista alkoi vähitellen pilkoittaa valonsäde, ja sen valossa voi hän tarkastaa entisen elämänsä pirstaleita. Muistelma muistelman jäljestä vilahtaa ohitse; tapauksia, kauvan sitte menneitä tekoja, sanoja, jotka hän oli unhottanut, suhisee hänen ympärillään kirjavassa sekasorrossa.
Ja sitte tulivat toiset ja arvelivat, että piirille olisi häpeäksi, jos kielikellot pääsisivät sellaista soittamaan, ja koko Itä-Preussinkin kunnia siitä kärsisi, ja kun sitä paitsi ei ollut sitovia todistuksiakaan, oli täysi syy painaa asia hiljaisuudessa unohtumaan he mainitsivat sen jotenkin toisin, mutta sanat olen unhottanut.» »Ja sitten päästivät he sinut menemään?» »Niin.
Hän joutui vähän hämille, kun Alfhild kirkon ovella kysyi, missä hänen virsikirjansa oli. Hänellä ei semmoista ollutkaan, mutta hän oli sitä kumminkin etsivinään taskuistansa, mutisten, että oli sen varmaankin unhottanut jolloin Alfhild heti antoi hänelle omansa, sanoen osaavansa melkein kaikki virret ulkoa.
Merimiesmajan isäntä oli syystä tai toisesta taas herättänyt hänen epäluulonsa, ja kello kolmen lyönnillä oli Rejer taas tiskin ääressä; hänellä oli tavaramyttynsä valmiina kädessään: "Ja nyt minun laskuni, miss!" "Oo, sen olin ihan unhottanut ... huomenna..." "Nyt heti, saanko pyytää, jos mieli saada siitä maksua!"
Keskievarin Paavoa en mennyt hyvästi jättämään; häpesin hänelle enää näyttäytyä, sillä tiesin hänen sydämmensä kipeäksi minun tähteni. Hänen luonnettaan ja mielialaansa en ole unhottanut. Jo kauan sitten oli vävyni kirjoittanut ja kutsunut minua luoksensa. Jo kauan olin itsekin ikävöinyt lapsiani nähdä, olivatko onnelliset ja miltä näytti se vävymies.
Olin kuitenkin muutaman päivän perästä unhottanut koko jutun. Ukon jutellessa olimme saapuneet venevalkamaan talonväen seuraamina. Setä oli isännän kanssa sopinut hevosien viemisestä takaisin; vankkurit ja sedän kiesit jäivät taloon.
REETA. Oletko unhottanut riitamme viime kerran tavatessamme tointoisemme Mähälässä sinä samana iltana, jolloin löit Pertin kuoliaaksi? TAAVI. Ahaa nyt muistan! Tuo riita silmiesi väristä. Pilaahan se vaan olikin ainakin minun puoleltani. Mutta taisinpa todella silloin sinut suututtaa, Reeta?
Sieluni kautta, kaiken tuon olisin unhottanut, rakas Constance! niin todellakin, minun täytyy saada loma. Vielä sekin este, mutisi rouva Bonacieux suruisesti. Oh! huudahti d'Artagnan mietittyänsä, sen minä saan poistetuksi, olkaa huoleti. Millä tavoin? Minä menen vielä tänä iltana herra de Tréville'n luokse ja pyydän hänen hankkimaan minulle loman langoltansa herra Desessarts'ilta.
Me kyllä keksimme keinoja", lohdutti Eckhof päättäväisesti hän oli tykkönään unhottanut hurskaan puhetapansa "Mutta, kuten sanottu, kaikkea kiirettä täytyy meidän välttämättömästi karttaa, vaikka vuosiakin kuluisi."
D'Artagnan kuunteli häntä esikuvaksi kelpaavalla tarkkuudella; sittenkuin kertoja oli lopettanut, sanoi hän vihdoin: Entäs rouva Bonacieux, tiedättekö ken hänet vei? sillä minä en ole unhottanut, että juuri se harmittava seikka se saattoi minulle onnen tulla teidän tuttavuuteenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät