Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Poika raukka makasi, ajatellen ja mietiskellen, kunnes hän vihdoinkin vaipui uneen ... ja unessa loisti kummallinen kala yhä selvemmin, yhä monivärisempänä ja loistavana, punaisena, sinisenä, hopeankirkkaana, ja hopeasuomuisena hänen silmiensä edessä.
Hän ei ollut käynyt messussa aamulla, siksi hän nyt istui tässä hiljaa takan ääressä. Helminauhansa puoleksiluettuna roikkui vasemmalta käsivarrelta; rukouksensa puoleksi lausuttuna värjättelivät kielellä; silmänsä, puoleksi ummessa, tahtoivat uneen vaipua. Näin hän odotteli holhottiansa, kun ei hän voinut arvata mihin aikaan tämä mahdollisesti saattoi tulla kotiin.
Miehet hiukan aikaa lepäsivät Härkäsillan käsipuilla ja sitte läksivät nousemaan pienoista rinnettä ylös Tetr'kankaalle. Kohta olivat miehet kadonneet tuuheiden puiden varjoon. Jo lakkasi tamman kellokin kuulumasta. Heinäsirkatkin olivat väsyneinä lopettaneet laulunsa. Rauhallinen hiljaisuus ympäröi nyt Korpelan uneen vaipunutta perhettä.
Mutta taru kertoo vielä, että kun äiti, liikutettuna tästä rakkauden osoituksesta, oli Heralta pojillensa rukoillut parhaan palkan, minkä tämä voisi ihmisille antaa, jumalatar silloin, äidin rukousta kuullen, lempeästi salli molempain nuorukaisten sitten kuin nämä ensin olivat Heralle juhla-uhrinsa toimittaneet vaipua suloiseen uneen, josta he eivät ikinä enään heränneet.
Mainion löydön kehui hän tehneensä osautuessaan v. 1857 Cannes'n pieneen rantakaupunkiin Alpes-Maritimes'n maakunnassa, missä hän sen jälkeen useimmat talvensa vietti ja missä hän vihdoin silmänsä viimeiseen uneen ummisti.
Vuonna 1740 lokakuun 20 p:nä nukkui keisari Kaarlo VI, vanhan kuuluisan Habsburgin suvun viimeinen miespuolinen jäsen, kuoleman uneen. Keisari oli ainoastaan viidenkymmenen viiden vuoden vanha, hänellä oli ollut hyvä terveys ja hän oli viettänyt säännöllistä elämää, jotenka kuolema tuli odottamatta ja herätti yleistä hämmästystä.
Koetan tulevassa luvussa tehdä selkoa Mériméen viimeisistä vuosista ja hänen asteittaisesta suistumisestaan hautaa kohti rinnakkain sen loistavan hallitusmuodon kanssa, jonka hän oli nähnyt syntyvän ja kukoistavan ja jonka surkea häviö hänen myöskin täytyi omin silmin nähdä ennenkuin hänen sallittiin ne ikuiseen rauhan uneen ummistaa.
Kertyneet häijyt ainekset olivat uhkuneet ulos minusta. Kuumetta seurannut hikoilu oli vaikuttanut puhdistavasti, kuin ukkosenilma luonnossa. »No kuinkas, mies, sinun nyt on?» kysyi Nevankoski astuen huoneeseen. »Ei hätää mitään! Minun täytyykin tästä ryhtyä työhön, jos mieli ennättää laivaan.» »Tiedätkös, sinä hourailit kaiken yötä. Vasta aamupuolella pääsit uneen kiinni.» »Vai niin?»
Minä kuulin niissä kosken hiljaista kohinaa, metsäpuron lirinää, tuulen huminaa ja lintujen wiserrystä ei, ei, nyt ajaa ukkonen ja kauhea raesade tulwi taiwaalta maahan nyt, nyt, nyt tippuu pelkkiä kyyneleitä ja murtuneen, särkyneen sydämen walitukset kuuluwat no mutta älä itke, älä wuodata kyyneliä! nythän kuuluu pelkkää iloa, lohdutusta, toiwoa, luottamusta w-ooi! olkaasta waiti, rakkauden enkeli jo leyhyttelee siiwillänsä ikuista lempeä ja rakkautta; hän pyyhkii ja kuiwaa pois nuot wasta tippuwat kyyneleetkin ja sydämet tuntewat sanomatonta iloa, autuutta ja rakkautta, ja lemmen unikukat rupeawat meitä waiwuttamaan tuoksullansa suloiseen uneen huh, kun putosin kylmään weteen .
Laila täytti hänen pyyntönsä, ja näytti siltä, kuin olisi vanhus vaipunut uneen. Laila jätti hänet hiljaisella toivotuksella: "Vatsus Jesus mu sagjai!" Olkoon Jesus minun siassani! niinkuin Lappalaiset usein sanovat hyvästi jättäessään. Seuraavana päivänä tuli Jaampan koira taloon ja hiipi vinkuen Lailan luo. Laila riensi taas Ravdosjärvelle. Jaampa makasi samassa asennossa kuin Lailan lähtiessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät