Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Eipä vielä sieltäkänä, Ei perän pereäkänä; Tanssi on tuotu tuonnempata, Kisa taampata taluttu: Takoa Tanikan linnan, Uuen linnan ulkopuolen, Pietarin pihoja myöten, Kautta Wiipurin vihannan. Ulvoi ukset Unen linnan, Naukui Narvan linnan portit, Sujui sillat Suomen linnan, Vinkui Wiipurin veräjät, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa.
"Polvillesi", huusi pappi nyt, sillä välin kuin myrsky ulvoi läpi koko talon, "polvillesi! ja nöyryytä itsesi Jumalan edessä". Bård laski polvilleen, vaikka se vaikealta tuntui ja huusi kuin mieletön: "Minä nöyrrytän itseni Jumalan edessä kaikesta sydämmestä; hänellä on oikeus..." " Jumalan ja vanhempieni edessä", oikaisi pappi ankarasti.
Kuusi päivää perätysten tykistö lakkaamatta ulvoi Murten'ia vastaan, murtaen rikki sen muureja, hävittäen huoneita; mutta puolustajien lujuus ei hetkeäkään horjunut. He työnsivät takaisin toisenkin rynnäkön, jota herttua itse johdatti. Kaksi kertaa hän oli jo noussut tuon muuriin ammutun aukon sisään, kaksi kertaa hänen jälleen täytyi peräydä.
Miksi pysähtyi Paklja, Hattelmalan harjulta palatessa, juuri siihen paikkaan, jossa susia oli ammuttu. Ystävämme olisi asettaunut väijyksiin ja Paklja koetellut houkutella susia tämän luo ampumamatkan päähän, sen sijaan että kaksi tuntia ulvoi samalla paikalla, vaikka selvään näki ett'eivät sudet siinä uskaltaneet lähestyä.
Syvä hiljaisuus vallitsi ympärillä, kylästä ei kuulunut ainoatakaan ääntä, sillä asukkaat olivat vetäytyneet majoihinsa ja sulkeneet ikkunaluukut ja ovet. Ainoastaan yksinäinen, ulosjäänyt koira ulvoi kylätiellä.
Hänen ruskeat, jäykät ja ahavoittuneet kasvonsa vääristyivät vähitellen irvistykseen, joka oli puoleksi naurua, puoleksi itkua, ja hänen siinä katsellessaan, ja pyyhkiessään aina tuon tuostakin silmiään, joita oudot kyynelet himmensivät, kävi tämä tunne niin valtavaksi, että hän viimein heittäytyi oljille pitkäkseen ja itki ei itkenyt, vaan ulvoi kuin vanha karhu, joka on joutunut loukkuun ja turhaan taistelee siitä pois päästäkseen.
Kuljin kahtaalle päin pitkin rantaa, ryömin rotkoihin ja kiipeilin kallioilla sekä huutelin ääneni käheäksi, mutta kaikki turhaan. Meri vain ulvoi ja möyrysi väsähtämättä, ja kun tuuli vihdoin sammutti soihtuni, palasin uupuneena ja masennuksissa takaisin nuotiolle, jossa kyyrötin lopun yötä synkissä mietteissä. Heti päivän valjettua olin jälleen kallioilla kiipeilemässä.
Kun olisin tiennyt teidän siinä olevan! ulvoi Penna taas nyyhkyttäen... Lemmon Kasti... Koira minä olen, hullu koira, joka olen omaa herraani puraissut!... Rakas, armollinen isäntä, elättekö vielä? Vaiti, junkkari, niin annan sinulle anteeksi. Olen taittanut jalkani, kenties käsivarteni, enkä pääse liikkumaan.
Vanhus viittasi kädellään ja lisäsi jotakin ihan hiljaa, mutta hänen sanansa sekaantuivat tuulen huminaan. Yö oli kylmä. Hienoa sadetta tuli aika ajottain sisään ikkunasta; metsä ulkopuolella oli musta kuin paari vaate. Sisällä tuvan nurkissa vinkui tuuli ja ulvoi uunissa kuin koira.
Minusta näyttää suden matkiminen ylimalkaan jokseenkin helpolta, mutta Pakljan keuhkoja minä ihmettelen, sillä hän jaksoi hengähtämättä pitkittää yhtä ainoata ulvontaa toista minuuttia. En kyllä katsonut kelloa, vaan niin se minusta tuntui. Nyt ajoimme harjua pitkin Perttulaan, jossa hän taas ulvoi, ja nyt luulin kuulleeni Harvialan puolelta vastattavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät