Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kiwun puolimainen jalka näyttää alusta pitemmältä, waan tulee sitte yhtä äkkiä toista lyhemmäksi ja warwaspuoli alussa ulospäin kääntynyt, wäännäikse nyt sisällepäin. Kantapää ulottuu tuskin maahan, jalka alkaa kuiwettua. Ymmärtämättömät luulewat reiden tahi polwen olewan sijoiltaan ja kokewat wetämisillä ja wääntämisillä saada wikaa paratuksi, josta se waan pahenee, eikä parane.
Sentähden ihmisen täytyy olla todella vapaamielinen voidakseen myöntää, että ihmisen tieto mahdollisesta saattaa ulottua kauemmas kuin mitä se jokapäiväisissä oloissa ulottuu. Ainoastaan henkisesti vapaa ihminen saattaa tunnustaa: kukaties niin, luultavasti ihmisen tieto voi käsittää asioita, jotka tuntuvat yliluonnollisilta.
Elämän ehtoolla, jonka kuluessa niin kiihkeästi olen etsinyt pientä totuutta ja fyysillistä alkusyytä, alan helliä, en sitä, mikä niistä loitontaa, vaan sitä, mikä käy niiden edellä, sekä varsinkin kaikkea, mikä ulottuu hiukan niistä ulommaksi."
Pikkusielut tyytyvät siihen tarkoitukseen, että saavat jokapäiväisen leipänsä ja näkevät ympärillänsä hyvinvointia ja tyyntä rauhaa. Semmoisille on kaikki muu, tieteet ja taiteet, vain välikappaleita. Mutta suuret sielut eivät ole koskaan tyytyneet tuommoisen. Heidän näkönsä ulottuu ylitse lähimmän ympäristön.
"Tuolla takana on enemmän kuin kaksisataa hehtaaria näreikköä, joka ulottuu aina Mareuihin ja Lillebonnen talonpoikaistaloihin asti. Niitten välissä on hedelmällisiä, avoimia kenttiä, joista helposti voi tehdä mitä parhaimpia laidunmaita, sillä siellä on paljon lähteitä.
"Vai tämä se nyt on Preussi?" sanoi Swart katsellen ympärillensä. "Onhan se vaan paljasta hietaa! Se on kai suuri maa?" "Onpa niinkin", sanoi yksi musikanteista, "se ulottuu aina Sakseniin asti!" "No, mihinkä me sitten tulemme?" kysyi ukko Witt. "Itävaltaan", vastasivat musikantit, "jossa myös kuuluu löytyvän kauniita tyttöjä". "Ja sitten?" kysyi taasen Swart, "mihin me sitten tulemme?"
Kortteeri on kuitenkin ainoastaan parin virstan pituinen; ja jos kulemme vähä reippaammin, on meillä pian edessämme huoneita ja mökkiä, hajassa siellä täällä, ryhmittäin kokospalmuja ja vanhoja mangopuita mahdottomine tumman vehreine lehtikattoineen. Kolme penikulmaa eteenpäin ulottuu leveä, keltainen tie, pensas-aitoineen molemmin puolin.
Oliko se sovinto kauhistuksen hetkellä, tahi oliko se viimeinen mustasukkaisuuden kaappaus toiseen, ettei toinen saavuttaisi sitä päämaalia, johon ei toinen voinut päästä? Siihen kysymykseen ei tule vastausta tässä elämässä elämän näkö ulottuu ainoastaan elämän rajaan, ja kuolema ei ilmoita mitä se tietää. Lukne-talosta ei kuulunut mitään hyvää.
Kaupunkiin ei voi eikä saa ajaa vaunuilla, sillä kadut muurien sisällä ovat senlaatuiset, että niitä myöten on ajoneuvoilla mahdoton päästä. Monin paikoin ovat ne niin kapeat, että levittäen kätensä ulottuu seinään kummallekin puolen, ehkäpä jostakin paikasta vieläkin kapeammat. Usein ne sitä paitsi ovat kivitetyt loiviksi rappusiksi tai käytäviksi.
Kyllä Jumalan rankaiseva käsi tuohon ulottuu.» »Kyy-yllä.» Ja kylissä juoksi miehiä ja naisiakin tielle katsomaan. »Karhun Esako se siinä meni?» Se oli mennyt, tiettiin. »Ajoi kuin ilmassa.» »Sillä on hyvä hevonen, sillä häjyllä.» »Hevonen ja mies kuin yhteen valetut.» »Mutta kuinkahan lie Korvenloukolla käynyt?»
Päivän Sana
Muut Etsivät