Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Valoisa tääll' on sielu, siellä tumma; siis päätä, kuinka päällä maan se mahtais, mit' ei se voi, sen vaikka Taivas korjaa.» Sanansa mulle pani paalut moiset, ma että rajoituin vain kysymähän häneltä nöyrästi, ken ol' hän itse. »Niin nousevat Italian kahden rannan välillä vuoret kotiseutus luona, ett' ukkonen käy niitä alempana.
Tuolta minä tulen Lapinlahdelta päin ... alkoi kovin raukaisuttaa matkan teko, niin rupesin tässä jalkojani lepuuttelemaan ... eikö liene ukkonen ilmassa? Mitä asiaa sillä oli Matlienalla Lapinlahdelle?
Minun rinnassani palaa kuin tuli... Oh, miten kauheasti minä kadun! Naiset ovat aina tuollaisessa tilassa ukkosilmalla, parahin Karin. Mutta miksi on ukkosilma?... Miksi ukkonen käy juuri nyt? Etkö sinä koskaan ennen ole kuullut ukkosta, pikku jänö? Laupias taivas, mitä tästä tulee lopuksi!
Valoisa tääll' on sielu, siellä tumma; siis päätä, kuinka päällä maan se mahtais, mit' ei se voi, sen vaikka Taivas korjaa.» Sanansa mulle pani paalut moiset, ma että rajoituin vain kysymähän häneltä nöyrästi, ken ol' hän itse. »Niin nousevat Italian kahden rannan välillä vuoret kotiseutus luona, ett' ukkonen käy niitä alempana.
Mä viinavirtaa katsoin hirmustuin: Elämän laivahylky siinä kuin Juur' uppoomallaan ui, vaan ihmiskunta Laivassa huoletonna veti unta. Ja taivas sysimusta, valoton, Kuin kuolinliina peitti tienohon, Ja pauhas ukkonen, ja raivos tuuli. Tuon minä vain ja öiset aaveet kuuli. Ei aurinkoa eikä iloa Rikosten, vilpin virran tienoilla, Ja häijy henki ulvoi ilossansa, Virralla nähden parhaan tavaransa.
Joka talvi kävi se yhä kolkommaksi, hautoi kostoa, oli kuin olisi kaihomieltä kantanut. Se näki kaikki, tiesi kaikki ja kaikesta moitti. Ja minä aloin pelätä, että kerran se vielä päälleni kaatuu ja minut alleen hautaa. Elin siinä salaisessa toivossa, että siihen kerran ukkonen iskee.
Ukkonen oli tänään jyrissyt Endringenissä päin. Taivaalla kiitää mustia pilviä, ainoastaan silloin tällöin kirmailee joku tähtönen. Avojalka kiirehti kedon yli metsään; hän tahtoi mennä Damin luo, hänen täytyi siitä puhua edes jonkun ihmisen kanssa. Kuinka on metsässä niin synkkää?
ANTERO S. Rauhoita jo mieles, lapsi kultani!... EBBA. Rauhoita mieles, sanot sinä, armas isäni! Rauhoittukoon luonto, koska ukkonen jyskyttää taivaan ja maan pieliä! Rauhoittukoon meri, koska raivoava myrsky liikuttaa sen sisimpiä sisuksia ja kauheasti pieksää sen tuskasta läähättävää rintaa! Rauhoittakoon yön pimeydessä autiohon korpeen eksynyt lapsi mielensä, rauhoit... ANTERO S. Voi tyttäreni!
Sinä tiedät, että Herra Jesus Kristus on Jumalan ainoa Poika ja että hän kuoli ristin puussa meidän tähtemme." Ja hän nousi ylös, puki päällensä ja sanoi menevänsä aamumessuun rukoilemaan minun puolestani, että minä en olisi peloissani, kun vasta ukkonen käy.
Samassa Allan kavahti istuimeltaan, astui likemmäksi ja keskeytti puheen äänellä, joka jyrisi niinkuin ukkonen. »Ja kuinka sinä uskalsitkaan antaa veljelleni niin kunniattoman neuvon? Ja kuinka uskallat sanoa, että hän jää tappiolle tässä tai missä muussa vedonlyönnissä tahansa, johon hän katsoo hyväksi mennä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät