Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hankala ja vaivalloinen oli kesäinen tie läpi soiden ja korpien ja yli jyrkkien vaarojen. Kuljettuaan yön ja päivän saapuivat miehet toisena iltana Kirovaaran juurelle ja yöpyivät siihen. Vaikka nousu vaaralle oli vaivalloinen, eivät malttaneet olla sen laelle kiipeämättä, sillä siitä tiettiin näkyvän Kontojärven kirkon ja toisaalta Uhrivaaran.
Sillä ei ole näköala kansankaunis, minne ei kirkkoa kuumottane, minne ei pappilaa pilkottane ja kun opas yhden löytää, niin hän toista jo kauempaa etsii ja jos hän keksii kolmannenkin, jo on paikka pyhä, jo on se uhrivaaran veroinen.
Ja yksi oli väijyvä vihollinen ja paha haltija, josta sanoi kaiken pahan tänä vuonna tulevan: »Ristin-Kiesus, papin peikko, sitä vastaan kun varainnet, et muita vaaroja varanne». Mutta jo rusottaa kevätaamu ihana. Yön lyhyen ovat laulurastaat uhrivaaran viidakoissa vihellelleet, aamun koittaessa yltyvät kaikki Mielikin käköset koivujen latvoissa kukkumaan.
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte? Suuttuu teihin uusi tietäjänne! MIEHET Emmehän me ... emmehän me muuta kuin... Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte! 1:N MIES Hattu oli mulla päässäni! 2:N MIES En avopäin seisonut. 3:S MIES Saanneehan tuota kuunnella.
Ja kun olivat seuraavat käräjät, valittiin Panu heimon ylimmäksi tietäjäksi Jorman sijaan, joka siitä toimesta mielellään luopui. Otettuaan haltuunsa uhrivaaran hoidon vartioi hän sitä entistä tarkemmin eikä koskaan laiminlyönyt haltijoita lepytellä. Haltijan puun juurelle rakensi hän puisen aitan hänen asunnokseen, josta ei koskaan saanut puuttua sitä, mitä oli talossa tuoreinta.
Jo heittää päivätär ensimmäiset säteensä ylös aamupilviin ja ruiskauttaa sieltä niitä kimppusen pyhän koivun latvaan korkean uhrivaaran harjalle ... hehkuu taivas, helottaa koivun latva ja vaaran rinteet, kirkastuvat maat ja vedet...
Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee. PANU Uhrilehdon niemessä? OLAI Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme. PANU Pyhän uhrivaaran! Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan! OLAI En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.
Karin mielestä olisi nyt heti kohta, kun kylässä vielä nukuttiin, soudettava uhrivaaran alle, noustava maihin ja hiivittävä vaaran laelle. Siellä oli Panu vangittava. Vastarinnasta ei olisi isoa pelkoa, sillä aseettomina menivät miehet uhripaikalle.
Hän oli ylimmäinen pappi, joka uhrasi jumalille, rukoili niitä muidenkin edestä, hankki niiltä avun ihmisille ja hoiti uhrilehtoa. Uhrilehto oli tuuhean uhrivaaran korkeimmalla kukkulalla, suuren selän pitkässä niemessä, josta ei saanut puuta kaataa, jossa ei saanut metsällistä ampua ja jonka rannalla kalastaminen oli kielletty.
Päivän Sana
Muut Etsivät