Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Minun puolestani saat kernaasti antaa hänelle vaikka Bismarckin nimeksi," sanoi vanha Rasmussenin matami näreästi, ja he läksivät. "Vihdoin sain tahtoni perille," sanoi nuori matami ja katsoi heidän jälkeensä. "Hän oli tosin suutuksissaan, mutta tyyntyi kuitenkin nähdessään ettei ollut apua mistään yrityksistä."
Vihdoin hän näkyi huomaavan että joku seisoi hänen luonaan: hän tyyntyi samassa, kiintyi toiselle sivulleen ja kiinnitti Robertiin pitkän, hämmästystä ilmaisevan katseen. Robert istahti vuoteen reunalle ja puristi käsiensä välissä hänen toista kättään. "Hyvää iltaa, Larssonin emäntä", sanoi hän tyynenä, ystävällisesti hymyillen, "ettekö tunne minua?"
Nuoren miehen äänessä oli niin paljo tyyneyttä, melkeinpä hellyyttä, että mylady tyyntyi ja rauhoittui. Vihdoin, noin tunnin matkan perästä pysähtyivät vaunut erään rautaisen ristikkoportin eteen, joka sulki erään rotkotien, mikä vei muutamaan vakavan ja tukevan näköiseen yksinäiseen linnaan.
Wihdoin tyyntyi hän kuitenkin sen werran, että woi kuunnella järkewiä neuwoja. "Eihän kuollut suremallakaan takaisin tule; turhaa on siis surra itsensä kuoliaaksi. Sinulle on annettu toisia elämän welwollisuuksia, joiden tähden sinun elämäsi on kowin tarpeellinen.
"Kyllä te, äiti, olette nyt erhetyksissä; hän on todellakin isä", todisti emäntä. Muori tyyntyi ja rupesi tirkistelemään wierasta tarkemmin. Nyt tunsi hän hänet. Kyyneleet rupesiwat walahtelemaan hänen rypistyneitä kaswojansa myöten. Hän ojensi hitaasti kätensä ukolle ja kauwan puristi hän äänetönnä sitä.
Tämä syy vaikutti hiukan, että äitini tyyntyi, mutta hänen enentyvä pahoinvointinsa ehkä vielä enemmän. Nyt syntyvä vaiti-olo keskeytyi vaan, kun Miss Betsey välisti äännähti: "hm!" istuessansa jalat hiiliristikolla. "David oli tietääkseni rahoillaan ostanut itsellensä elatuskoron", lausui hän tuokion perästä. "Mitä hän teki teidän hyväksenne?" "Mr.
Varovasti hän kurkisteli kaihtimien säleiden välitse näki valojen polvekkeisia heijastuksia tummassa, läikkyvässä vedessä pitkin hotellien loistavia etupuolia luuli niitä tulikäärmeiksi ja pelkäsi niiden polttavan gondoolin poroksi ja tyyntyi vasta sitten, kun pisti kätensä veteen ja tunsi, että käärmeet olivat kylmiä.
»Anna sille leipää, sitä se itkee», sanoi Nikkilä, joka oli seurannut pojan liikkeitä ja hommista nähnyt hänen ajatuksiaan. Emäntä joudutti pojalle palan käteen ja poika heti tyyntyi. Mutta vanhempi katseli saanutta, leuka alkoi täristä, suupielet mutruilla ja viimein pyrki esiin ääni, joka pidätettynä turskahteli nenän kautta ja kuulosti niin omituiselta, että Nikkilää nauratti.
Mutta, niin kun tuo riitelevien poikien äiti oli ennustanut, tyyntyi ja lakkasi tuulemasta. Ilta-aurinko paistoi suloisesti, kultaloistoon pukien lahdet, niemet ja rannat, ja monenkarvaisissa väreissä kimalteli kaikki akkunat Kruununhaassa. Nuori mies ei puhunut eikä pakissut, käänteli vaan purjettaan ja matka kului varmasti, mutta verkalleen.
Eikä yölläkään puuttunut suloinen uni, joka valoi väsyneihin jäseniin levon makean; tuo muinoin niin rauhaton rinta tyyntyi uuvuttavissa ponnistuksissa: se aaltoili kyllä kuni ennen, mutta sen aallot eivät elämää tuskalla täyttäneet: he antoivat tarpeellista tasapainoa olemukselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät