Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Samoin tarina siitä erinomaisen kauniista kasakkaupseerista, jonka kanssa hän oli luvannut tanssia seuraavissa tanssiaisissa, jos tämä toisi hänelle erään määrätyn kukan verrattain kaukana olevasta metsästä. Upseeri heittäytyi tulisen juoksijansa selkään, löysi kukan tanssiaisiltana ja kiiti takaisin havaitakseen, että tuo sydämetön tyttö oli kadonnut, matkustanut pois, ei kukaan tietänyt minne.
Eräänä lauantai-iltana oli muutamia miehiä ollut markkinoilla ja olivat palanneet vähän humalapäissä. Väen tuvassa syntyi riita, mustasukkaisuudesta, niinkuin myöhemmin saatiin selville. Suuri väkevä mies oli pahasti rääkännyt kilpailijaansa, ja voitettu oli vaipunut laattialle poikkilyödyllä nenäluulla. Tyttö oli eräästä nurkasta katsellut tappelua.
Tyttö yritti paeta, mutta muukalainen esti häntä. "Ihana Alheidi," sanoi hän, "henkensä on erämaan poika pannut alttiiksi sinut nähdäksensä, mutta ei hän sitä kadu. Viivy vain silmänräpäys, niin on hän saanut runsaan palkinnon." Alheidin teki mieli paeta, hänen teki mieli jäädä, hän halusi katsoa maahan, hän halusi katsoa muukalaista silmiin. Hän viipyi silmänräpäyksen toisensa jälkeen.
"Tiedätkö, sanoi eräs vanha tammi, joka oli kokenut, tiedätkö, tyttö, se on viisainta jäädä kotiin. Tuo kesätuuli on veijari; tuolla alhaalla teidän luonanne, kukkien seassa, on hän niin hyvänluontoinen ja lempeä, mutta minä saan kokea hänen itse-valtaansa.
"Hyvästi siis, Margreta; maaliskuussa tulen täysi-ikäiseksi, silloin matkustan heti Englantiin ja saan raha-asiani järjestykseen; toukokuussa tulen noutamaan morsiantani." "Jos Jumala suo," sanoi tyttö ja hymyili kasvot kyynelissä.
"Oletko siinä taas ... ainainen hälppä...", tokasi äiti. "Tuo häntä nyt on ainahinen..." murahti isä. "Antakaa lapsen puhua me olemmekin wanhat tuttawat", puolustelin minä tyttöä. "Sen me jo tiedämmekin, pikku Tiina on puhunut kaikki", sanoiwat isä ja äiti yhteen ääneen. "En minä ole kaikkia puhunut ... en, en, en", sanoi tyttö, kiekkuen toisen jalkansa nojassa kahtaanne päin.
Samassa tuli vallille Vasilisa Jegorovna ja hänen kanssaan Masha, joka ei ollut tahtonut jäädä yksin. "Kuinka käy?" kysyi kapteenin rouva. "Kuinka on tappelun laita? Missäs vihollinen on?" "Ei ole vihollinen kaukana", vastasi Ivan Kusmitsh. "Jumalan avulla käy vielä kaikki hyvin. Hirvittääkö sinua, Masha?" "Ei, isäni", vastasi tyttö; "kotona yksin hirvittää enemmin".
Hyvä, Birger! Hän on rakastunut. Tyttö kuuluu varmaankin työmiesluokkaan. Entä sitten jos olisikin niin?! Sitä tyttöä sinä et nai.
Olavi oli yhä lähentynyt ja päätti itsekseen: nyt minä sinut otan, kaarratpa ylös- tai alaspäin! Tyttö huomasi vaaran ja kaarsi alaspäin. Mutta kääntyessä irtausi ulomman jalan kenkä ja lensi korkeassa kaaressa ilmaan. Kisakentältä remahti raikuva riemuhuuto. Tyttö pysähtyi neuvottomana. Olavi unohti takaa-ajon ja katsoi vain kenkään.
'Te puhuitte että se Olavi on nyt siellä teidän kylässä? 'Niinhän minä puhuin. Entäs sitte? 'Minä vaan tunnen sen, ja minulla olisi asiata. 'Oo! sanon minä ja naurahdan. 'Ei muuta kuin terveisiä', tyttö hätäisesti lisää. 'Kyllähän niitä menee, onhan nyt hyvä keli! 'Voipikos teihin luottaa? tyttö taas sanoo. 'Ettäkö hukkaisin tiellä? kysäsen minä. 'Niin taikka pilkaksi kääntäisitte.
Päivän Sana
Muut Etsivät