Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Onko tämä teidän aittanne? kysyi hän tytöltä pannessaan tyhjän kuppinsa tarjottimelle. Minun nimissänihän tämä on ollut, sanoi tyttö. Missäs olette itse nukkunut, kun me olemme vallanneet teidän aittanne? Ainahan sitä on sijaa... Mutta missä me nyt olemme? kysyi Risto. Korkealla mäellä, keskellä ihaninta erämaata, katso tuonne! huudahti Antero. Ei! Mutta mikä on paikan nimi?
Minä sain vaan yhden jänes-raukan, joka on tuolla laukussa... Anna Skott'ille ja Flintalle vähän ruokaa; he ovat niin tyhjiä, että maha on tarttunut selkärankaan. Kas niin, Maria, olenko minä nyt soma? kysyi hän tytöltä, katsellessansa isoja saappaitansa. Niin, nythän te isä olette hieno kuni prinssi.
Tiedusteltuani tytöltä, jota eilen olin puhutellut, läksin etsimään enoni asuntoa pitkin noita kierteleviä katuja, jotka oikealla ja vasemmalla risteilivät toisiaan. Hälinä ja melu pyörrytti minua; tuhansittain rattaita jyrisi suurilla kivikaduilla, joka oli sangen häiritsevää. En koko maailmassa luullut löytyvän niin paljon kansaa.
Muuten sinä soitat niin hyvin pianoa, että itse professori Drake sanoi, että sinä soitat todellakin ihastuttavasti. Itse Viderberg'illä on tuskin niin sointuvaa ääntä kuin sinulla ja sinä puhut ranskaa miellyttävästi ja helposti... Mitä tahdotaan sitten vielä vaatia tytöltä. Sitä en minä ymmärrä.
*Tuo* oli tavallisesti emäntä. »Kylänkeppiäkö se Tiina on tuonut?» Hän kävi ottamassa sen tytöltä. »Katsos, kellomestari, kylänkeppiä», rupesi Ella kehumaan ja näyttelemään. »Ei niitä vaan sellaisia joka puussa kasvaa, se on niin kuin Jumalan luoma.» Toinen ei katsonutkaan, rupesi kellonratasta harjatessa vain irvistelemään: »Kaikista ne moukat komeilevat.»
"Mitäs tahdot?" kysyi Aamund. "Minä tahdon mitä tahdon," vastasi Niilo ja näytti tyyneltä. "Minulla on jotain kysyttävää tytöltä," lisäsi Aamund ylpeästi. "Niin minullakin on," sanoi Niilo ja sylki tuleen. "Aamundilla on ensin sanan vuoro," huusi Lauri käheästi ja uneliaasti sängystä. "Oh, sanan vuoro on sillä, joka sen ottaa," mutisi Niilo.
Hän oli kysynyt tytöltä: kenenkä se lapsi on? ja kun tyttö vastasi: se on Lentsin Wilhe, niin Petrovitsch oli taputtanut lasta ja antanut hänelle sokerinpalasen, ei kuitenkaan koko palasta, vaan toisen puolen hän oli purrut pois ja pistänyt omaan suuhunsa. Olisiko se mahdollista? Olisiko Petrovitsch todellakin pehmittynyt? Kuka voi tuntea ihmisen ajatukset?
Hän tunsi tarvitsevansa tytön suosiota, jonka vuoksi pyysi äidiltä hänelle lupaa saada mennä käyskentelemään. Heti suostui äiti siihen, jota palkitsi iloinen katsanto tytöltä, joka ei itse ymmärtänyt sen levottomuuden syytä, joka nyt vaivasi muuten niin huoletonta sydäntänsä. Sukkelaan otti hän hattunsa, kumarsi nöyrästi hovineuvokselle; hän suuteli äitinsä kättä luvaten pian tulla takaisin.
Mutta kerran on Köllisköki ollut nuori niin ainaki Leena on minulle kertonut. Silloin oli hän seudun iloisimpia ja nuorukaisseuroissa kaivatuimpia jäseniä. "Hänen miehekäs ryhtinsä, hänen pilkallinen, mutta samalla leikillinen ja ystävällinen kohtelutapansa teki sen, että siltä tytöltä, jota nuori isäntä" niin kertoi Leena "pyysi purppuriin, ei suinkaan puuttunut iloisen naurun aihetta.
Senpä tähden koko kaiku välistä on sinulle näyttänyt suulaalta naiselta eli tytöltä kielekkäältä, joka ilman aikojansa pajattelee. Ja niinpä se onkin; Kreikkalaisilla on hänestä tämmöinen satu: *
Päivän Sana
Muut Etsivät