Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Hänen komea pukunsa teki tämän peloittavan virkamiehen tylyn katsannon ja ilkeän muodon vieläkin silmiinpistävämmäksi, ja hänen äänensä, vaikka hän koettikin teeskennellä sitä leppyisäksi, oli kaikkein enimmin karhun mörinän kaltainen. Sanojen sisällys oli kuitenkin suotuisampi kuin ääni, jolla ne lausuttiin.
HAKON. Mä näen, mit' uskallan, Kun moisen lahjan tässä tilass' annan: "Nyt auenneet tuon uljaan pojan silmät Tok' on; valaistuimensa turvan tarpeen Hän havaitsee; nyt täytyy urostensa Uskollisuuteen hänen turvata, Ja siksi immen ystävän hän ostaa, Kun sydän täynn' on tuskaa, hätää!" Hyi! Sua vihaisin, sua sanoisin ma raa'aks Viholliseksi, tylyn tunnottomaks, Jos arvelisit niin.
Toisen silmänsä hän oli eräässä tappelussa menettänyt, ja siitä seikasta, vaikkei se ollut ensikatsahduksella huomattava, koska vioitetun silmän munuainen oli pysynyt saman-muotoisena kuin toinenkin, saivat koko hänen kasvonsa tylyn, liikahtamattoman katsannon.
Elli oli kääntynyt, katsonut tylyn, kylmän katseen, joka oli vähän välähtänytkin, ja kääntynyt taas takaisin ulos kadulle katsomaan. Muutamien vuosien kuluttua lopetti Elli koulunsa ja tuli lopullisesti kotiin, sinne jäädäkseen eikä enää lähteäkseen. Olisi kyllä halunnut jatkaa lukujaan, kerran oikein alkuun päästyään, mutta isä sanoi, etteivät varat kannattaneet.
Vait meni pöydän luo, ja jo riemuin ylpeäpäälle maljan höyryävän hän laitteli. Vaan ovipieleen, lähtien luo sotavanhuksen, tytär ääneti hiipi. Lapsekkaana ja vienona hän, kuustoistias impi, ripsiss' silmien veet, suloposkillaan puna kaino, hienoisiin kätösiinsä jo kouran karkean otti vanhuksen sekä lempein suin noin nuhteli häntä: »Voi, hyvä Pistoli, hyi, tylyn ylpeä, ettekö suostu?
Hän ei sanonut epäilevänsäkään, että tämä onni oli ansion mukainen ja että Annikan kautta, jota aina oli kasvatettu uskolliseksi alamaiseksi, joutuisivat tuon tylyn, uskonkiihkoisen vanhan herran perintömaat jollekulle kuningasta rakastavalle, kelpo pojalle. »Enpä panisi vastaan, jos veljeni Allan tahtoisi koettaa onneansa», lisäsi hän »huolimatta siitä, että herra Duncan Campbell on ainoa mies, joka koskaan on sanonut, että Darnlinwarachin linnassa ei suoda vieraanvaraa.
Tokko naurusuin jo nukkuu muinais-aikain kuvitelmaan, niinkuin lapsi metsän helmaan, kattonansa naavakuusi. Mielestänsä häipyy, hukkuu maailma uusi, aika uusi, aika aatteen, aika miekan, mutta oudon vieras, kova sydämelle taideniekan, jolle luona kansan tylyn jäi vain yksi virka: hylyn.
Helenalla ei ollut aavistustakaan, kuinka suuresti tämä pikku yhteiskunta rakasti maatansa ja kansaansa, kuinka paljon sen asujamet vähäisistä varoistaan uhrasivat yhteiseksi hyväksi, kuinka he lemmenkateesta rakkaudesta tätä köyhää maata kohtaan käsittivät jokaisen tylyn sanan, jokaisen ylpeän arvostelun loukkaukseksi tätä yhtä kohtaan, joka oli rakas heille, joka teki elämän heille siedettäväksi, jonka edestä kannatti elää ja kuolla.
Viimein älyttiin toki mielen helpoitukseksi tuota salaista rauhanrikkojaa se oli vanha harakka, joka istui hyllyllä lieden yläpuolella ja nyt jäi mykäksi kuin haudattu, kun häntä kerran oli tavattu verekseltä. Sen ääntä olimme epäilemättä kuulleet portin ulkopuolella ja ystävämme nojatuolissa oli siis syytön tylyn vastaanoton suhteen.
Hän ei muuta voi, kuin isällisesti hyväksyä tätä kohteliaisuuttani. Hyvää huomenta, teidän majesteettinne, ja armollinen äiti! CYMBELINE. Ovella tylyn tyttäreni varrot? Hän eikö mieli ulos tulla sieltä? CLOTEN. Olen häntä ahdistellut soitolla, mutta hän ei suvaitse siitä välittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät