Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
"Tule nyt tänne", lausui Labeo, kun Galdus oli päättänyt työtänsä, "ja sido tämänkin toverin kädet." Galdus teki niin. "Missä vangit ovat? Sano, taikka kuolema sinun perii." "Minä en sano, jollet lupaa säästää henkeäni", vastasi mies. "Mieletön! Me tiedämme helposti löytää heidän. Mutta minä en tarvitse sinun henkeäsi. Ota avaimet ja saata meidät heidän luokseen."
Leirissämme ei muuta ääntä kuulunut kuin Vroun sukkavarrasten sileä niksutus, sillä kiireissäänkin oli hän huomannut ottaa nämä kalut mukaansa, ja toimitti koneentapaisesti tuota tavallista työtänsä sekä Hottentottini Korneliuksen käreä ääni, joka huvitteli Arnold Beidermann'ia kertoilemalla, kuinka hän eräässä edellisessä tilaisuudessa oli niin ja niin monta Tsulua pitänyt kurissa ja kiittelemällä tuliputkensa ansioita, joka kokoon, painoon ja ylenpalttiseen könttyräisyyteensä katsoen helposti olisi saattanut hajoittaa vaikka elehvantin näkymättömiin siekaleisin.
Mutta maailmassa on niin paljon kärsimystä, ettei sitä jaksa ajatella. Väliin kun minä lähden klinikan ikävistä saleista, missä ei näe muuta kuin kärsivän näköisiä, kalpeita kasvoja, jotka eivät voi nauraa ei ikinä enää nauraa, sillä kuolema on alkanut työtänsä heidän ruumiissaan, on minun niin raskas olla.
Laita sitten padan alle myöskin tuli ja pane vettä varistumaan. Ihan täyteen se pitää panna, että saavat ammekylpyä, jos tahtovat. Ulla läksi ja Lopo alkoi työtänsä. Varisti vettä, pesi lauteet ja lattiat ja penkit. Reuhkasi niin, että hiki oli päässä. Siinä häneltä unohtui sekä pahoinvointi että muu alakuloisuus.
Ellen ei ollut häntä huomaavinansa, vaan jatkoi työtänsä. Viimein sanoi hän katsomatta ylös: Vai olet sinä siinä? Pelkäsit varmaan tulevasi märäksi eilen. Henrik ei vastannut. Ellen katseli häntä. Hän seisoi siinä pää kallella, tavallista kalpeampi ja oli väsyneen, hajamielisen näköinen. Henrik! sanoi Ellen. Hän säpsähti: Mitä sinä tahdot, kysyi hän matalalla äänellä. Tämä oli Ellenistä liikaa.
Mutta rahat loppuivat, täytyi lähteä kotiin!... Niin no, parasta kai oli, että se oli loppunut, niinkuin oli loppunut. Ja hän kääräisi kaikki nuo kirjeensä ja muistonsa kokoon, lukitsi kirstunsa ja sysäsi sen nurkkaan. Se surumielisyys, joka tuosta syntyi, antoi vauhtia hänen ajatuksilleen, ja hän rupesi miettimään työtänsä.
"Hm, tuo on omituista, mutta se taitaa olla kuitenkin totta; ja paitsi sitä tässä ei ole minun oikeuteni, vaan Antti Pietarin, jota tulee valvoa. Kuitenkin," lisäsi hän hetken mietittyänsä, "se maksaa rahaa ja ... on epävarma." Pastori tuumi itseksensä ja vaimonsa kanssa, ja päätti lähettää valtakirjan. Dora tultuaan muuanna aamuna ystävänsä luokse, istui hän tavallisesti työtänsä tekemässä.
Pelimannit alkoivat taas pelvolla ja varovasti päästellä viuluistaan säveliä, mutta niin arasti ja hiljakseen kuin olisivat he varoneet, ett'ei Jumala olisi kuullut tuota heidän synnillistä työtänsä, jonkalaisena he olivat omissatunnoissaan oppineet sen lapsuudesta opitun käsityksen ja opin mukaan pitämään, mutta joka heille muutoin oli niin mieluista työtä.
Kun juuri tämä oli hänen työtänsä, hänen kulkiessaan pensasaidalta toiselle, kädessä lyhyt suomalainen puukko, jonka tyhjä tuppi riippui vyössä hänen kupeellansa, alkoivat hänen kätensä näyttää siltä kuin kaiken maailman kissanpoikaset olisivat häntä hyväilleet.
Nyt ei Wiklo ottanutkaan käwelläksensä, lyöttäysi wain maata järwen jäälle; hänelle tuli kowa pelko ja aawistus, että jos nuo riiwatut pitkittäwät tuota hänelle niin wastahakoista työtänsä ihmisten ylhäällä=olonaikanakin, jolloin heidän toimensa käwisi wielä paljoa joutuisammasti, niin hän olisi kerrassaan hukassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät