Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sitte kun nuo kaksikymmentäneljä vanhusta olivat istuneet paikoilleen pöydän ääreen, astui saliin joukko kullalla ja kunniamerkeillä koristettuja vanhoja herroja. Ne olivat salaneuvokset ja kamariherrat; niiden seassa näin monet tutut kasvot. Viimeiseksi tulivat hengellisen säädyn jäsenet, joiden piti tehdä virantoimitusta juhlatilaisuudessa.
Niin kertoi Leena Oksa-Heikille ja sanoi: "ihan varmaan emäntä nyt tulee hulluksi, kun on ollut niin hyvä meille kaikille." Ikävät päivät olivatkin Kaisalla käsissä. Hän katseli kirjojaan, jotka jo vanhastaan olivat hänelle tutut, mutta nyt olivat nekin tuntemattomat, vieraat. Ihan toista kuin ennen oli nyt niiden lehdillä.
Samassa valui vaippa hänen päästään, ja Lygia näki hänen tutut kasvonsa, jotka tällä hetkellä olivat niin hirveät katsella, että veri suonissa seisahtui ja ääni tukahtui kurkkuun. Hän olisi tahtonut huutaa apua, mutta ei voinut.
Hän olisi erinomaisen kaunis, ellei tuo hänen pitkä, paksu partansa melkein hänen koko kasvojansa kätkisi. Parooni puhuttelee häntä tohtoriksi. Totta lienevät he tutut. «Minä tiedän, minä tiedän kuka hän on«, sanoo eräs palvelustyttö. «Arvatkaa nyt! Hän ei ole ulkomaalainen, hän on täysi suomalainen; hän on ennenkin ollut Harmaalassa«.
Puheella näiden »ikuisuudesta» ja »muuttumattomuudesta» olisi jotain merkitystä vain siinä tapauksessa, että atomien ominaisuudet olisivat meille jo tutut.
Tosin olivat nämät kolme tutut keskenänsä jo nuoruudesta, mutta Severin oli ollut poissa kotoseuduilta vuosikausia. Ivar ja Mari olivat hänelle siis jo taas puoleksi outoja; sillä nuorena edistytään pikaisesti joko hyvän tai pahan puolelle.
Suuretieteellisiin aineihin oli hän hyvin tutustunut ja hänen juuri sanotaan saattaneen arabialaiset numerot käytäntöön Europassa. Muinaisklassillinen aika muistoineen oli hänelle rakas ja muinaisista kirjailijoista olivat hänelle hyvin tutut kaikki, kuin siihen aikaan oli saatavissa.
Kahdeksankolmatta kuukautta oli kulunut siitä päivästä kun Stanley, löydettyänsä Livingstonen, jätti Sansibarin, kun hän taas astui tälle saarelle 21 p. syyskunta 1874. Tutut, aaltomaiset vuorenharjut palmuja ja mango-puita kasvavine rinteineen olivat vielä kerran hänen edessään uiden haaleassa tropillisessa ilmassa.
ALEKSANDRA. Kysyi, kuinka monta veljeä minulla on, niin minä sanoin ettei yhtään, ja sitten hän kysyi montako sisarta, niin minä sanoin että kahdeksan, ja että pappa ja mamma aina PORMESTARINNA. Kenen muitten kanssa hän näyttää enimmin puhelevan? ALEKSANDRA. Neiti Salmelan kanssa. Neiti Salmelan kanssa? ALEKSANDRA. He ovat vanhat tutut. Helsingissä ovat tutustuneet. PORMESTARINNA. Vai niin.
Aamulla nousi Elli varhain ja kävi katsomassa kaikki tutut paikat, kellarinkatot, nuottakodat ja monet muut... Ja hymyili itsekseen niille muistoille, joita niihin oli kiinnittynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät