Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Kemiallisen struktuuriteorian mukaan kunkin yhdistyksen ominaisuudet määrää sen kemiallinen kokoomus, sen »konstitutio», s.o. atomien ketjuuntumistapa ja sen »konfiguratio», s.o. atomien paikallinen järjestys. Struktuurikaavan perusteella voitaisiin siis joka suhteessa määrätä jonkun yhdistyksen ominaisuudet ja ennakolta sanoa tuntemattomienkin yhdistysten olemismahdollisuudet ja luonne.
Mutta ei voida esittää mitään tosiseikkoja sellaista olettamusta vastaan, että viimemainitut puolestaan saattavat tuntemattomalla tavalla muodostaa erityisten lakien alaisia, lähinnä korkeamman asteen organisatiomuotoja, »biologisia yhdistyksiä», jotka ehkä eroavat orgaanisen kemian jo suunnattoman monimutkaisista atomien ketjuuntumisista yhtä paljon kuin nämä puolestaan yksinkertaisemmista yhdistyksistä.
Ja, jatkaa Hertwig sattuvasti, kemia puolestaan, tuttuine analyyttisine ja synteettisine metodeineen, on epäilemättä jäävä erikoiseksi atomien tieteeksi vielä senkin jälkeen, kuin tulevaisuuden tiede käsittää, millä tavoin eripainoiset atomit ja niiden yhtymislait johtuvat elektronien omituisuuksista.
Vaikka emme voikaan antaa mitään positiivista yleismäärettä sille aineelliselle kausaliteetille, joka ohjaa atomien tanssia taivaankappaleissa ja elävien solujen hiukkasissa, olemme kuitenkin edelläkäyneiden selvittelyjen kautta saaneet syntymään ehjän rintaman kaikkia dogmaattisia virtauksia vastaan.
Ja samalla tavalla kuin molekyyli on syntynyt atomien yhtymisen kautta, samalla tavalla lienevät myös »biologiset yhdistykset» vähitellen, todennäköisesti meille tuntemattomien välijäsenien kautta, syntyneet munanvalkuaismolekyylien yhtymisen kautta. Kemia ja biologinen morfologia ovat näin ollen koordinoituja tieteitä.
Puheella näiden »ikuisuudesta» ja »muuttumattomuudesta» olisi jotain merkitystä vain siinä tapauksessa, että atomien ominaisuudet olisivat meille jo tutut.
Saman lain näemme vallitsevan atomien vaaliheimolaisuudessa. »Mutta tarkastakaamme muistutusta 'kärsivästä Jumalasta'. »Jumala tuntee kaikki sisimmät vaikuttimemme itsessään. Tähän seikkaan filosofimme perustaa siveysoppinsa. Meidän kannaltamme katsoen ihmisen henkiset vaikuttimet, mikäli ovat ristiriidassa ikuisen tahdon kanssa, näkyvät tuottavan Jumalalle kärsimystä.
Useimmat nykyajan luonnontutkijat epäilemättä ovat taipuvaisia vastaamaan tähän kysymykseen myöntävästi. Onhan esim. sillä stereometrisellä argumentilla, jonka perusteella kemisti väittää, että ei voi olla enemmän kuin 2 sellaista isomeristä yhdistystä, joilla on kokoomus C4H , aivan samanlainen evidenssi kuin geometrisellä todistuksella! Pystyyhän kemisti sitovasti osoittamaan, että vain kahdessa tapauksessa kaikista niistä atomien ryhmityksistä, joita mainitut 4 hiili- ja 10 vetyatomia voivat muodostaa, kaikki valenssit tulevat kyllästetyiksi, että siis vain kaksi ryhmitystä todellisuudessa on mahdollista! Tässä siis siltä näyttää väitetään todellisuudesta jotakin loogillisen välttämättömyyden perusteella. Ei pohjauduta enää pelkkään kokemukseen, ei pelkästään uskota luonnontapahtumisen yhdenmukaisuuteen niin totta kuin 2
Erinomaisen tärkeä seikka on nyt seuraava: Mekaaninen luonnon käsitys edellyttää, että äärimäisten ainehiukkasten ominaisuudet ovat meille pääasiassa tutut; sehän sisältää, että kaikki luonnontapahtuminen pohjaltaan on mekaanista liikuntoa, siis selitettävissä kiinteiden kappalten fysiikan avulla. »Luonnon tunteminen» niin sanoo du Bois-Reymond eräässä tunnetussa esitelmässään »on kappaleitten maailmassa tapahtuvien muutosten palauttamista atomien liikkeiksi eli luonnontapahtumain hajottamista atomien mekaniikassa.»
Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät