United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuonna 1904 koetti kuuluisa solututkija Z. Rhumbler eräässä esitelmässä osoittaa, mitenkä solujen elävä nestemäinen sisältö noudattaa kaikkia nesteiden fysiikan lakeja. Samoin, kun esim. ameba käy saaliinsa kimppuun ja »syö» sen, on tässä kysymyksessä vain kahden substanssin yksinkertainen fysikaaliskemiallinen vuorovaikutus, joka voidaan ymmärtää liukenemistapahtumain lakien pohjalla.
Ihmisen tajunta toimiessaan fyysillisessä ruumiissa ja sen aivoissa ei ole ainoastaan fyysillisten solujen välittämä vaan kulkee myös niihin sisältyvien eetteriainesten kautta. Siis ihmisen tajunnan välittäjänä on suurempi joukko aineellisia ilmiöitä kuin fysiologit tuntevat.
Ensinnäkin voisi huomauttaa, niinkuin Brougham, Kirby, Spence ja useat muut oppineet ovat tehneet, että saippuakupla- ja herne-koe ei todista mitään, sillä toisessa niinkuin toisessakin tapauksessa paineen vaikutus johtaa vain sangen epäsäännöllisiin muotoihin eikä selitä syytä, miksi solujen pohja on särmiön muotoinen.
Vallitseva teoria, joka muuten on Buffonilta lainattu, väittää, ettei mehiläisten tarkotus ensinkään ole rakentaa pyramidipohjaisia kuusikulmioita, että ne yksinkertaisesti tahtovat uurtaa vahaan pyöreitä kuoppia, mutta että, kun ne mehiläiset, jotka työskentelevät niiden vieressä ja kakun toisella puolella, samaan aikaan kaivavat vahaa, solujen yhtymäkohdat välttämättömyyden pakosta muodostuvat kuusikulmioiden muotoon.
Leikattuani sitten levyn halki sen syrjän eli paksuuden keskeltä, siltä kohden, jossa solujen pyramidinmuotoiset pohjat yhtyivät, sovitin toisen täten saadun leikelmän pohjapintaan samansuuruisen tinaympyrän, joka oli siksi luja, etteivät mehiläiset voineet sitä taivuttaa eivätkä muuttaa sen muotoa.
Mikäli alkuperä velvoittaa, mikäli kukaston elinvelvollisuutena, olemisentehtävänä on kantaa sen elimistön hedelmää, jonka povella se on puhjennut, jonka juurien, solujen tietä se imee elämänsä mehun ja jossa yksin sillä on olemisensa, elämänsä ja kukoistuksensa, sikäli on Suomenkin sivistyneistöllä olemisenvelvollisuutena tai paremmin vielä olemisen oikeutena ja olemisen toteuttamisena velvollisuus olla kansansa sivistyksen, ei ainoastaan ilmestys ja tulos, vaan myöskin tekijä.
Vaikka emme voikaan antaa mitään positiivista yleismäärettä sille aineelliselle kausaliteetille, joka ohjaa atomien tanssia taivaankappaleissa ja elävien solujen hiukkasissa, olemme kuitenkin edelläkäyneiden selvittelyjen kautta saaneet syntymään ehjän rintaman kaikkia dogmaattisia virtauksia vastaan.
Jenningsin mielestä Stentor jossakin määrin »oppii kokemuksesta», vaikkakin sen »muisti» säilyttää tämän opin vain kovin lyhyen ajan. Jos siis yksisoluiset näyttävät »toimivan» ja tämän kautta keksivän tarkoituksenmukaisia menettelytapoja, niin miksei voi ajatella korkeampienkin eliöitten solujen »toimivan» ja »oppivan» reagoimaan tarkoituksenmukaisesti.
Nyt sattuu kuitenkin niin omituisesti minkä tahtoisin omasta puolestani lisätä , että eräs solutuman jakautumisen päävaiheista aivan silmäänpistävästi muistuttaa Wolffin esittämää teräslankatapausta. On yleisesti tunnettua, että munan y.m. solujen jakautumisessa tuman jakautumisella ja tällöin esiintyvillä ihmeellisillä jakautumiskuvioilla on ratkaiseva merkitys.