Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Niin, katso vain noin tuskallisesti minuun ja pudistele päätäsi, siten on asian laita, ja palo-arvet koskevat minua nytkin vielä kipeästi, niin kipeästi, ett'en voi selittääkään!" "Mutta Klea," erakko keskeytti tytön, "olethan varsin suunniltasi, ikäänkuin jokin daimoni olisi sinut vallannut.
Majuri pisti avaimet taskuunsa, ja Jyrki veti saappaat jalkaansa. Sitten he vetivät yhdessä vangin luukulle. Mies parka ähki tuskallisesti. Kapula esti häntä ääntä päästämästä, mutta silmät puhuivat. Ne puhuivat kieltä, joka tunki sydämeen. Inkeri oli vain vilahdukselta nähnyt vangin katseen. Hänet valtasi ääretön sääli.
Naomi jäi hiljaa istumaan ja, huomasi ahdistetulla sydämellä, kuinka joka ryske ja huuto, joka taistelevien puolelta tunki äidin korviin, saattoi hänen heikkoa ruumistansa vavahtelemaan sill'aikaa, kun hänen kätensä oli tuskallisesti yhteenväännettyinä ja hänen silmänsä käännetyt ylöspäin, ikäänkuin olisi hän sieltä etsinyt voimaa ja lohdutusta.
Ja nyt seisoi rouva Menoux myymälänsä ovella tuskallisesti odotellen ja katsellen kadun kulmaan päin. "Ei, rouva Couteau ei ole vielä tullut, mutta minä odotan hänen saapuvaksi minä hetkenä tahansa. Olkaa hyvä ja käykää sisään..." Mathieu ei tahtonut istua siellä olevalle ainoalle tuolille, jolloin olisi sulkeutunut tie ostajilta.
Te siis todellakin haavoituitte! huudahti Julia tuskallisesti, tarttuen kiihkeästi hänen käteensä; miksi ette sanonut sitä minulle heti? Mitä se olisi hyödyttänyt? vastasi Albert; me työmiehet emme yleensä ole arkaluontoisia. Tuo ihmeen ihana tyttö nosti hänen kätensä sydämelleen, jota vasten hän painoi sitä kovasti. Albert ei vetänyt kättään pois, vaikka hän tunsi, että sormia poltti.
Oi hyvästi kaunis eloni maa, oi hyvästi kalleimpani, mitä rikoin, ne anteeksi antakaa, ne polttavat poveani. «Polttaa!» toisti Henrik tuskallisesti. «On kamalata!
Hänen sitoessaan sandaalejansa, Irene kysyi: "Miksi sinä huokaat niin tuskallisesti?" ja Klea vastasi: "Minusta tuntuu, kuin olisi minulta tänään toistamiseen ryöstetty vanhempani!" Juhlakulkue oli loppunut.
"Voi, voi, voi," valitti viisivuotias Liinu tuskissaan piehtaroiden äidin vieressä. "Lapsi-raukat, älkää te edes niin kovin itkekö ... minä oikein kuolen!..." huudahti äiti, ratketen tuskallisesti vaikertamaan. Ympärillä seisoi joukko akkoja, osa itkien ja osa valittavilla puheillaan osanottavaisuuttansa ilmaisten.
"Ja kuitenkin," sisaren älykkäät silmät kiintyivät melkein tuskallisesti tutkivalla katseella Annaan, "kuinka olisi äiti tullut toimeen, kuinka olisi hän yksinään voinut siinä kestää, ell'ei Yrjön vahvat käsivarret ja väsymättömät voimat olisi yöt ja päivät olleet hänelle uskollisena apuna!" Anna ei mitään vastannut.
Mutta hän ei koskaan anna taivuttaa itseään... Hänen täytyy ... minä puhuttelen häntä. Tekö? Niin, miksi en? Hän tuntee teidät ... hän tietää kuka te olette, huusi tyttö, osoittaen mitä syvintä levottomuutta. Sitä parempi. Sitä parempi, sanoitte... Hän surmaa teidät, sanoi tyttö tuskallisesti, kiertäen kiihkeästi käsivartensa nuorukaisen kaulaan, kuin siten tahtoen häntä suojella.
Päivän Sana
Muut Etsivät