Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta tiedän ja tunnen, että Herra itse minua kutsuu toiseen vaikutus-alaan, ja sentähden täytyy minun mennä." Gabrielle ei vastannut; hän oli noussut puoleksi makaavasta asennostaan ja istui nyt, synkin, hajamielisin katsein tuijottaen mattoon. Koko tuleva muutto esiintyi tuskallisella selvyydellä hänen kiihoitetussa mielikuvituksessaan.
Annalle selweni heti kohta koko tämän miehen hirmuinen kawaluus. "Neiti Anna", sanoi Kola, ottaen askeleen sitä paikkaa kohti, johon Anna oli kyyristynyt. Anna parkasi huutamaan tuskallisella äänellä. "Anna", jatkoi Kola, niin wienolla äänellä kuin hänelle oli mahdollista. "Te woitte peljästyä löytäessänne minut täällä.
Se oli seisahtunut, kun ei emäntä ollut sitä käymään vetämässä. Lauri istui kauan vuoteen reunalla. Hän ei ajatellut, hän vain kuunteli, hän odotteli tuskallisella rauhattomuudella jotakin ääntä kuullaksensa, jospa sitte emäntä itse tulisi haudastaan takaisin taikka nimismies saapuisi murhaajaa kahleisiin panemaan. Mutta ketään ei tullut, kaikki oli ääneti.
Vietävä sitä suitsuavan ja raunioiksi luhistuvan sahan ohitse... Lumi on ympäriltä paahteesta sulanut. Eukko, joka kulkee kahnustaa Muttisen vieressä, voihkaisee tuskallisella äänellä, että rahalla näkyy pääsevän vaikka taivaaseen, koska herrat voittavat.
Robert seisoi vuoteen vieressä ja kuunteli, syvästi liikutettuna, vanhuksen sanoja. Olihan tuo kuolinvuode niin erilainen, verrattuna niihin, mitä hän ennen oli nähnyt, jolloin hän enimmäkseen oli puhunut ja kokenut Jumalan sanalla lohduttaa. Täällä sitävastoin hän oli vaiti, hän haki lohdutusta, hän, murtunut epäilijä, tuskallisella uteliaisuudella tarkasti ohi kiitävää salaisuutta...
"Sabina," sanoi hänen miehensä, "olet aina sanonut minua rakastavasi. Tahdon sen uskoa; mutta näytä se myös nyt toteen! Jos joku sinulta kysyy, josko tänä yönä olin kotona, tahdotko silloin sanoa: oli? Vastaa!" jatkoi Leonardo tuskallisella kiiruudella. "Jos et ole minua pettänyt rakkautesi vakuutuksilla, tahdotko siis tehdä mitä mä sinulta pyydän?"
Mennyt sitten usko rahaan, valtaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Hänellä ei ollut enää muuta kadotettavaa kuin rakkautensa. Juuri siksi hän niin kynsin hampain piti kiinni siitä. Siksi kuunteli hän niin tuskallisella jännityksellä, mitä ääniä milloinkin nousi heidän sydämiensä syvyydestä. Siksi seurasi hän henkeään pidättäen, kussa kulloinkin liikkui heidän elonsa arpa. Nyt arpa painui.
Kun hän seisoi puutarhassaan, pitäen ylöspäin pikku lyhtyänsä, näyttääksensä minua, kun palasin, oli minusta, kuin hän taas olisi tarkastanut minua tuskallisella katsannolla; mutta minä en pannut sitä erittäin mieleeni, sillä minä olin ruvennut syvästi miettimään, mitä hän oli sanonut, ja olin vakuutettu oikeastaan ensimäisen kerran siitä, että Doran ja minun todellakin itse täytyi luoda tulevaisuutemme ja ettei kukaan voinut auttaa meitä.
Sitten alkoi hän kertomaan: Aina siitä saakka kun menimme naimisiin on sitä kuljettu jos jossain paikassa! Vieras naurahti! Rimpisen luonnehan oli jo nuoruudessaan semmoinen levoton ja seikkailuhaluinen! Onkos ihmekään! Vaimo katsahti nyt puhuttelijaansa tuskallisella katseella, jatkaen: Jospa se siinä kaikki vielä olisi! Vieraan kysyvä ja kummasteleva katse oli tähän vastauksena.
Sitten hän jatkoi katkonaisella, käheällä, tuskallisella äänellä: "He olivat kaikki kaatuneet. Minä vaan olin elossa, toinen jalka jo rannalla, jonka tyrsky minua vietteli ja veti puoleensa. Oli vaan viimeinen hyppäys jäljellä, vielä viimeisen kerran löin vihollisen pakoon. Vihdoinkin, armeijan syöstessä koko voimallaan minun päälleni, heittäydyin taaksepäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät