Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Turunen teki, niinkuin aikoi, pani rukkasensa naulaan ja alkoi liikkua hyvin etsivän näköisenä. Etsittävänsä hän löysi kamarista. Anna Liisa kun ei ollenkaan tietänyt tämän puhemiehensä tapoja, niin hän hämmästyi ensi silmänmittauksista melkein sanattomaksi. Posket sävähtivät aivan punaisiksi, ja hän painautui kamariinsa tuolille istumaan.
Aunoksi sitä on kutsuttu, omaa sukua Turunen, sanoi Mikko tyynesti. Konttoristi taas kirjoitti muutamia rivejä ja luki: » Mikko Mäntylälle ja hänen vaimolleen Agnetta Mäntylälle, omaa sukua Turuselle, välillämme sovitusta kuudentuhannen kolmensadan markan kauppahinnasta, jota kaupan aikana maksetaan tuhat kolmesataa ja loput...»
Niin olen, vastasi Malinen otsaansa rypistäen ja ajatteli, että jokohan tuo, juutas, tuli puhemieheksi tarjoutumaan. Myötkö sinä maasi? Myönhän minä. Etkö emäntää ota? Malinen ei ollut kuulevinaankaan. Minä saatan ostaa sinulta maan, jos myöt. Osta vaan. Turunen piti vähän miettimisen aikaa ja mittaili tuttavaansa. Saatan minä ruveta sinulle puhemieheksikin.
Liioista ostajista oli vain joutavata vastusta, kun sai niiden kanssa juosta niittyjä ja metsiä pitkin, ja jos ei sinne lähtenyt, alkoivat ne moittia, että ensin ilmoitetaan, eikä sitten näytetä, mitä siinä on ostettavaa. Vähimmän miellyttävä ostaja oli tuo entinen puhemies Turunen, toisesta pitäjästä. Mihinkä olet matkalla? kysyi siltä Malinen, toivossa, että jos tuo olisi muualle menossa.
Sillä aikaa Anna Liisa vähän rauhoittui, mutta ovinurkassa olevan kaapin tekijätä kysyttäessä hämmentyi hän niin, että jäi ihan selittämättä, kuka sen haltija on. Ollaanko me teille vastenmielisiä vieraita? kysyi Turunen, kun ei enää muuta osannut. Ei toki, ei ollenkaan, sanoi Anna Liisa kiireesti. Sepä hyvä. Minä tässä vähän niin luulin, vaikka kyllä minä jo isänne mielet kyselin.
TURUNEN. Siis uudestaan sota ja siitä seuraavat kaikkinaiset surmat, vahingot ja surkeudet! Maa on jo monessa paikoin hävitetty autioksi, pellot kylminä ja kansa köyhtynyt nälän tuskaan asti! Hyvä Jumala, kuinka kauan sinun hirmuista vitsaustas kestäneekään! ANTERO S. Olkaa rauhoitetut! Ruotsista tänne viimeksi tulleet uutiset eivät vielä ole ehtineet Wiipurin uljaan linnan isännän luo.
Malinen ei enää jaksanut kuunnella keskeyttämättä. Ole, helvetissä, hiljaa, jos sinulla ei ole muusta puhumista. No, no, ei puhuta, hämmentyi vähän Turunen. Otetaan se maan kauppa. Mikä sillä on hintana? Viisitoista tuhatta markkaa. Irtainko yhtenä. Ei. Sitten se on liian paljon. Sano oikea hinta. Se on oikea hinta. Liikaa on. Minä olen varma ostaja, usko pois. En minä itse tarvitse, vaan pojille.
Siellä on meidän pitäjässä vanhanpuoleinen, rikas leski. Mitä tuosta ... murahti Malinen vastaan. No olkoon, sanoi Turunen, kun ymmärsi morsianta moitittavan. Eihän se oikein miellytä, kun se sitä jalkaansa nilkuttaa niin pahasti. Mutta on siellä toinen nuorempi, jonka matkassa tulee tuhansia perintöä, kun joutuu. Sillä on vain se vähäinen virhe, että on jo yhden kerran tehnyt...
TURUNEN. Sinun pitää juoman valtionhoitajan malja, jos tahdot olla ystävämme! KEIH
Malista tämä suututti, ja vaikka hän oli päättänyt olla vastaamatta, ei kumminkaan malttanut, vaan sanoi ynseästi. Kukapa ne tietänee? Hän muuttui yhä jurommaksi, eikä ollut kuullakseenkaan, vaikka Turunen teki esityksiä toisen toisensa perästä. Mikä sinulla on? koetti se innostuttaa toveriaan. Minä jos olisin leskimies, niin sen näkisit, että siinä ei pitkältä tuumailtaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät